Ympäristökasvatus osana luokanopettajien kokemusta ja toimijuutta alakoulussa

Abstract

Ympäristökasvatukselle on suurempi tarve kuin koskaan aikaisemmin. Ympäristö muuttuu ihmisten toiminnan seurauksena kiihtyvällä tahdilla. Ympäristöahdistus ja huoli maapallon tilasta on lisääntynyt, mutta samaan aikaan ihmiset vieraantuvat luonnosta yhä enemmän. Jotta voidaan toimia ympäristön kannalta kestävällä tavalla, ihmisten täytyy löytää yhteys luontoon. Luokanopettajat ovat merkittävässä roolissa ympäristötiedon välittäjänä lapsille ja nuorille, mutta myös luontokokemusten tarjoajana. Luokanopettajan työtä ohjaa valtakunnallinen opetussuunnitelma. Tällä hetkellä voimassa oleva Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 painottaa ympäristö- ja kestävyysasioiden käsittelemistä opetuksessa ja kasvatuksessa erilaisissa ympäristöissä. Jo perusopetuksen arvoperusta linjaa, että koulujen tulee ottaa huomioon kestävän elämäntavan välttämättömyys sekä vastuullinen suhtautuminen ympäristöön.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää luokanopettajien teoreettista ymmärrystä ympäristökasvatuksesta ja sen käytännön toteutusta heidän opetustyössään. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ympäristökasvatuksen järjestämiseen vaikuttavia tekijöitä, joiden nähtiin joko tukevan tai estävän opetus- ja kasvatustyötä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenologisen lähestymistavan kautta. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselytutkimuksella, johon osallistuivat alakoulussa työskentelevät luokanopettajat. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin vaiheiden kautta.

Tutkimuksen tulosten mukaan luokanopettajien teoreettinen ymmärrys ympäristökasvatus-käsitteestä on monipuolinen ja yhteneväinen aikaisemman tutkimuksen kanssa. Käytäntöön liitettiin osittain samoja sisältöjä kuin teoriaan, mutta etenkään osallisuus ja toimijuus eivät toteutuneet koko opetusta ja muuta toimintaa läpäisevällä tavalla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että luokanopettajien ympäristökasvatustyötä tukevia tekijöitä ovat käytössä olevat resurssit, sisäinen motivaatio, vuorovaikutus työyhteisössä ja sen ulkopuolella, lait ja asetukset sekä eheyttävä opetus. Estäviä tekijöitä olivat riittämättömät resurssit, sosiaaliset haasteet, työkyky sekä aikataululliset haasteet.