Äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen yhteys varhaiseen vuorovaikutukseen ja lapsen kielenkehitykseen

Abstract

Äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen on havaittu olevan negatiivisesti yhteydessä äidin ja lapsen väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen sekä lapsen kielenkehitykseen. Lapsen kielellinen kehitys rakentuu varhaisten vuorovaikutuskokemusten luomalle perustalle. Vanhempi-lapsi vuorovaikutusta voidaan pitää merkittävimpänä kasvuympäristöön liittyvänä tekijänä, joka säätelee lapsen varhaista kehitystä. Mikäli vuorovaikutuksen laatu ja määrä ovat uhattuna äidin masennuksen vuoksi, saattaa sillä olla kohtalokkaat seuraukset lapsen kehityksen kannalta. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten äidin synnytyksen jälkeinen masennus on yhteydessä äidin ja lapsen väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen sekä lapsen kielenkehitykseen.

Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka tulososio perustuu kahdeksaan vuosien 2014 ja 2023 välillä tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistuun tutkimusartikkeliin. Kolmessa tutkimuksessa käsiteltiin äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen yhteyttä varhaiseen vuorovaikutukseen, kolmessa lapsen kielenkehitykseen ja kahdessa molempiin. Kaikissa tutkimuksissa tutkittavat koostuivat äiti-lapsipareista, ja viidessä tutkimuksessa tehtiin vertailua masennusryhmän ja masennusoireettoman verrokkiryhmän välillä. Varhaisen vuorovaikutuksen arviointiin käytettiin video- ja äänitallenteita, sekä arviointilomakkeita. Kielenkehitystä puolestaan arvioitiin tutkijoiden suorittamilla kielellisisillä arviointimenetelmillä, vanhempien täyttämillä sanaston arviointilomakkeilla, sekä analysoimalla lapsen silmänliikkeitä kuvia näytettäessä. Tulokset osoittautuivat osittain epäyhteneväisiksi molempien tutkimuskysymysten osalta.

Masentuneiden äitien ja heidän lastensa välillä oli merkitsevästi vähemmän keskusteluvuoroja verrattuna verrokkiryhmään, ja masentuneiden äitien lapset tuottivat vähemmän vokalisaatioita. Äidin masennusoireet ennakoivat myös äidin huonompaa jäsennyskykyä, sekä lapsen vähäisempää aloitteellisuutta vuorovaikutukseen. Lisäksi masentuneiden äitien puhetavassa havaittiin merkitseviä eroja verrokkiryhmään. Responsiivisuuden ja äidin lapsilleen osoittaman puheen määrän osalta tulokset olivat ristiriitaisia. Saadut tulokset antavat viitteitä myös siitä, että äidin masennuksella olisi yhteys lapsen reseptiivisen ja ekspressiivisen kielen kehitykseen. Tulokset olivat osittain ristiriitaisia, mutta ekspressiivisen kielen kehityksen osalta ne olivat yhteneväisempiä.

Tämän kandidaatintutkielman tuloksista voidaan päätellä, että äidin synnytyksen jälkeinen masennus on ainakin joiltain osin yhteydessä varhaiseen vuorovaikutukseen ja lapsen kielenkehitykseen, mutta yhteydet eivät ole yksiselitteisiä. Tulokset ovat pääosin yhteneväisiä aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkimusta etenkin äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen yhteydestä lapsen kielenkehitykseen olisi hyvä tehdä lisää tulevaisuudessa. Kielenkehityksen näkökulmasta tutkimusta on saatavilla vielä vähän, ja lisätutkimuksen avulla voitaisiin kehittää tehokkaampia interventiokeinoja.