”Ei aina tarvitse olla erinomainen jokaisessa tilanteessa.” : konkariopettajien kertomuksia uran alkuvaiheista sekä siitä, mikä opettajan työssä on tärkeää

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä konkariopettajat kertovat uran alkuvaiheista sekä siitä, mikä opettajan työssä on tärkeää. Tutkimuksen lähtökohtana on pyrkimys avata alan ammattilaisten kokemuksia siitä, mihin aloitteleva opettaja voisi uran alkuvaiheilla kiinnittää huomiota. Konkariopettajalla tarkoitetaan alallaan kokenutta opettajaa ja määritelmän tukena voidaan käyttää työvuosia tai muuten saavutettua ammatillista kompetenssia. Konkariopettajan määritelmät vaihtelevat työvuosia mitattaessa seitsemästä kahteenkymmeneen vuoteen. Tässä tutkimuksessa konkariopettajaksi on määritelty opettajat, joilla on vähintään seitsemän vuoden työkokemus. Yhteistä useimmille määritelmille on se, että konkariopettajalla on nähty olevan taito reflektoida omaa opettajuuttaan sekä jo saavutettua ammatillista kehittymistä. Konkariopettajuus ei ole riippuvainen pelkistä työkokemusvuosista.

Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan ensin opettajan ammattia ja siihen liittyviä tekijöitä. Opettajana toimimista tarkastellaan opettajuuden, konkreettisen opettajan työn sekä opettajan työhön liittyvien vuorovaikutussuhteiden näkökulmasta. Tämän jälkeen syvennytään tarkemmin opettajan työuran eri vaiheisiin. Näistä kolmesta vaiheesta tarkastellaan tarkemmin konkariopettajuutta sekä aloittelevaa opettajuutta. Tutkimus toteutetaan kerronnallisena tutkimuksena. Aineisto koostuu neljän konkariopettajan ryhmäkeskustelusta. Aineiston analyysissa hyödynnetään temaattista analyysia.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että uran alkuvaiheet ovat merkittävässä roolissa siinä, mitä konkarit pitävät nykyisin opettajan työssä tärkeänä. Pääteemoja siinä, mitä opettajan työssä pidettiin tärkeänä, olivat vuorovaikutussuhteet sekä asiantuntijuus. Opettajan työn vuorovaikutussuhteista vuorovaikutussuhde oppilaaseen koettiin kaikista tärkeimpänä. Opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutussuhteessa välittäminen, kohtaaminen ja läsnäolo olivat ydinasioita. Työyhteisön kanssa muodostuvien vuorovaikutussuhteiden kuvattiin antavan ammatillista tukea. Työyhteisö esitettiin konkariopettajien kertomuksissa nimenomaan kollegiaalisena tukena, eikä niinkään esihenkilön jatkuvana tukena. Työyhteisön tuki tuotiin esiin merkittävänä etenkin uran alkuvaiheessa. Konkariopettajat kuvasivat vuorovaikutussuhteita vanhempien kanssa niiden mahdollisten haasteiden tai kuormittavuuden kautta.

Asiantuntijuus esiintyi konkariopettajien kertomuksissa ammatillisen itseluottamuksen kasvuna, pedagogisena vapautena sekä työhön suhtautumisen muutoksena. Uran alkuvaiheisiin konkariopettajat liittivät oman hyvinvoinnin priorisoimisen, joka oli yksi asiantuntijuuden osa-alueista ja yhteydessä muutokseen työhön suhtautumisessa. Esimerkkinä ammatillisesta itseluottamuksesta konkariopettajat kuvasivat kykyä nostaa opettajan ajattelun keskiöön oppilasryhmän tarpeet sekä kyvyt — ei pelkästään opettajan tai opetussuunnitelman vaatimukset.