”Vallitsi pitkästä aikaa kuin pyhä-rauha ainakin” : sotapäiväkirjojen välittämä kuva taistelutoiminnan ulkopuolisesta arjesta jatkosodan sissipataljoonissa

Abstract

Tutkielmani käsittelee taistelutoimien ulkopuolista rintama-arkea kaikissa kolmessa suomalaisessa jatkosodan aikaisessa sissipataljoonassa kyseisten yksiköiden sotapäiväkirjojen perusteella. Tavoitteenani oli selvittää, millaista arki oli taistelutoimien ulkopuolella ja mitä toimintaa siihen sisältyi.

Käytin lähteenä Kansallisarkiston Digitaaliarkistoon talletettuja sissipataljoonien sotapäiväkirjoja, joita on yhteensä 39. Sotapäiväkirja oli virallinen asiakirja, johon piti ohjeiden mukaan merkitä esimerkiksi kaikki sotatapahtumat, muutokset joukoissa, mieliala ja jopa päivän sää. Tein tutkielmassani paljon lähdekriittistä pohdintaa, sillä ohjeiden noudattaminen oli kirjurista riippuvaista. Pääosin ohjeista lipsuttiin ainakin joissain määrin. Arvioni mukaan käyttämäni sotapäiväkirjat sopivat osittaisista puutteistaan huolimatta hyvin tutkimuksen lähdeaineistoksi.

Käytin tutkimuksessani laadullisen tutkimuksen menetelmiä, kuten lähilukua. Kirjoitin kaiken käyttämäni materiaalin puhtaaksi Word-tiedostoon, johon tein sanahakuja, kuten ”ruoka”, ”vartio” ja ”lepo”. Ryhmittelin löytämäni tulokset kolmeen osaan ja tutkielmani rakenne perustuu niiden mukaisesti palvelusarkeen, elämän perustarpeisiin sekä vapaa-aikaan.

Sotapäiväkirjojen merkintöjen perusteella pystyin selvittämään, että taistelutoiminta oli todellisuudessa vain pieni osa sotilaiden arkea. Valtaosa päivistä kului tavanomaisissa palvelusarjen mukaisissa tehtävissä, kuten vartioinnissa, partioinnissa sekä erilaisissa työtehtävissä. Palvelusarkea koskevia merkintöjä oli selkeästi eniten, ja sen perusteella päättelin, että sitä pidettiin myös tärkeimpänä asiana. Yleensä tärkeimmäksi luokiteltavat fysiologiset perustarpeet olivat rintamalla prioriteettijärjestyksessä vasta toisella sijalla. Perustarpeista, kuten ravinnosta, unesta ja hygieniasta huolehtiminen oli kuitenkin tärkeää, sillä ne vaikuttivat olennaisesti sotilaan toimintakykyyn, joka taas oli olennaista sodassa pärjäämisen kannalta. Sotilaiden vapaa-aika lisääntyi merkittävästi hyökkäysvaiheen vaihtuessa asemasotaan. Vapaa-aikaan liittyviä merkintöjä oli käyttämässäni aineistossa kaikista vähiten. Arvioin, että vapaa-aikaa pidettiin vähemmän tärkeänä raportoitavana asiana. Vapaa-aikaa vietettiin korsuissa ja juoksuhaudoissa esimerkiksi puhdetöiden parissa ja radioita kuunnellen. Lisäksi harrastettiin eränkäyntiä ja urheilua. Vapaa-ajalla järjestetyt huvitilaisuudet ja urheilukilpailut toivat sotilaille mahdollisuuden irtautua sodan kauheuksista edes hetkeksi.