Irakinarabian natiivipuhujien lauserakenteita puhutussa oppijansuomessa
Kupsala, Risto (2023-05-19)
R. Kupsala
19.05.2023
© 2023 Risto Kupsala. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202305191903
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202305191903
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkimuksessani kuvaan arabian natiivipuhujien tuottaman oppijansuomen syntaksia lausetyyppilähtöisestä näkökulmasta. Tutkin puhutun oppijansuomen lauserakenteita, syntaktisia lausetyyppejä, päälauseenjäsenten morfologiaa ja yksilöllisiä eroja suomenoppijoiden välillä.
Tutkimukseni on aineistopohjainen. Aineistoni koostuu kahdesta ryhmähaastattelusta, joissa natiivi suomenpuhuja haastattelee kerrallaan kolmea maahanmuuttajaa suomeksi. Tutkimusmenetelmäni on ensi sijassa laadullinen, ja aineistossa esiintyvien kielenpiirteiden määrällinen tarkastelu ainoastaan tukee laadullisia havaintoja. Olen erotellut puhutuista lausumista lauseiksi sellaiset lausemaiset jaksot, joissa on finiittiverbi, finiittiseksi tulkittava verbi tai predikatiivi. Olen jäsentänyt ja annotoinut lauseet lausetyyppien tunnistamista, lauserakenteiden analysointia ja virheiden luokittelua varten.
Työn yleisenä teoreettisena taustana on kielenoppimisen käyttöpohjainen teoria, jonka mukaan kielen rakenteita omaksutaan kielenkäytön kautta ja niiden muoto, merkitys ja käyttö liittyvät erottamattomasti yhteen. Tarkastelun kohteena on oppijankieli, joka syntyy kielenoppijan lähdekielen, opittavan kielen ja oppijan kulloisenkin oppimisvaiheen vaikutuksesta. Se on kokonainen kielioppijärjestelmä, joka tuottaa omalla tavallaan säännönmukaista kieltä. Lähdekielen vaikutuksen tutkimuksen teoreettisena taustana on Scott Jarvisin esittämä yhteinen metodologinen viitekehys.
Tutkimustulosteni perusteella tutkimuksen suomenoppijat tuottavat enimmäkseen monikäyttöisiin lausetyyppeihin kuuluvia transitiivi-, intransitiivi- ja kopulalauseita ja vähemmässä määrin erikoislausetyyppeihin kuuluvia eksistentiaali-, omistus- ja ilmiölauseita. Muut norminmukaisen suomen erikoislausetyypit ovat joko häviävän harvinaisia tai rakenteeltaan muista lausetyypeistä vielä eriytymättömiä. Lausetyyppien määrä ja tarkkuus korreloivat suomen taitotason kanssa. Lauseissa on yleensä norminmukainen sanajärjestys, mutta niissä esiintyy muoto-opillisia virheitä, joista tärkeimpiä olen tarkastellut potentiaalisen esiintymisen analyysin avulla. Norminmukaiseen suomeen verrattuna suomenoppijat käyttävät liikaa nominatiivia niin subjektin, objektin kuin predikatiivinkin sijana etenkin partitiivin asemesta. Etenkin alkeistasolla olevat suomenoppijat käyttävät usein subjektin kanssa kongruoivan verbin asemesta pelkkää verbivartaloa, josta puuttuu aikamuodon ja persoonan tunnukset. Olla-verbi puuttuu 15 prosentista eksistentiaali- ja kopulalauseita, mikä voi olla arabian nominaalilauseen siirtovaikutusta.
Tutkimukseni on aineistopohjainen. Aineistoni koostuu kahdesta ryhmähaastattelusta, joissa natiivi suomenpuhuja haastattelee kerrallaan kolmea maahanmuuttajaa suomeksi. Tutkimusmenetelmäni on ensi sijassa laadullinen, ja aineistossa esiintyvien kielenpiirteiden määrällinen tarkastelu ainoastaan tukee laadullisia havaintoja. Olen erotellut puhutuista lausumista lauseiksi sellaiset lausemaiset jaksot, joissa on finiittiverbi, finiittiseksi tulkittava verbi tai predikatiivi. Olen jäsentänyt ja annotoinut lauseet lausetyyppien tunnistamista, lauserakenteiden analysointia ja virheiden luokittelua varten.
Työn yleisenä teoreettisena taustana on kielenoppimisen käyttöpohjainen teoria, jonka mukaan kielen rakenteita omaksutaan kielenkäytön kautta ja niiden muoto, merkitys ja käyttö liittyvät erottamattomasti yhteen. Tarkastelun kohteena on oppijankieli, joka syntyy kielenoppijan lähdekielen, opittavan kielen ja oppijan kulloisenkin oppimisvaiheen vaikutuksesta. Se on kokonainen kielioppijärjestelmä, joka tuottaa omalla tavallaan säännönmukaista kieltä. Lähdekielen vaikutuksen tutkimuksen teoreettisena taustana on Scott Jarvisin esittämä yhteinen metodologinen viitekehys.
Tutkimustulosteni perusteella tutkimuksen suomenoppijat tuottavat enimmäkseen monikäyttöisiin lausetyyppeihin kuuluvia transitiivi-, intransitiivi- ja kopulalauseita ja vähemmässä määrin erikoislausetyyppeihin kuuluvia eksistentiaali-, omistus- ja ilmiölauseita. Muut norminmukaisen suomen erikoislausetyypit ovat joko häviävän harvinaisia tai rakenteeltaan muista lausetyypeistä vielä eriytymättömiä. Lausetyyppien määrä ja tarkkuus korreloivat suomen taitotason kanssa. Lauseissa on yleensä norminmukainen sanajärjestys, mutta niissä esiintyy muoto-opillisia virheitä, joista tärkeimpiä olen tarkastellut potentiaalisen esiintymisen analyysin avulla. Norminmukaiseen suomeen verrattuna suomenoppijat käyttävät liikaa nominatiivia niin subjektin, objektin kuin predikatiivinkin sijana etenkin partitiivin asemesta. Etenkin alkeistasolla olevat suomenoppijat käyttävät usein subjektin kanssa kongruoivan verbin asemesta pelkkää verbivartaloa, josta puuttuu aikamuodon ja persoonan tunnukset. Olla-verbi puuttuu 15 prosentista eksistentiaali- ja kopulalauseita, mikä voi olla arabian nominaalilauseen siirtovaikutusta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34176]
Ellei muuten mainita, aineiston lisenssi on https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/