Eri tuen tasolla opiskelevien oppilaiden hyvinvointiin yhteydessä olevat tekijät etäopetuksessa

Abstract

Suomi ja koko maailma olivat uuden tilanteen edessä, kun koronapandemia sulki yhteiskunnan kannalta merkittäviä toimintoja keväällä 2020 taudin hillitsemiseksi. Suomessa koulut asetettiin lyhyellä varoitusajalla etäopetukseen ilman valmistautumisaikaa. Myös suurin osa tehostettua tai erityistä tukea saavista oppilaista siirtyi etäopetukseen. Tämän kandidaatintutkielman oli tarkoitus selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä eri tuen tasoilla opiskelevien oppilaiden hyvinvointiin etäopetuksen aikana. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.

Kouluissa on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota oppimisen lisäksi myös oppilaiden hyvinvointiin. Kouluhyvinvointi määritellään neljän ulottuvuuden kautta: koulun olosuhteet, sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttamismahdollisuudet sekä terveydentila (Konu, 2002). Myös oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutus on osa oppilaan hyvinvointia. Etäopetuksessa opiskelu tapahtuu erillään kouluympäristöstä ja opettajasta. Etäopetus vaatii oppilaalta suuressa määrin itseohjautuvuuden taitoja ja motivaatiota. Opettajalta opetuksen järjestäminen etäyhteydellä vaatii pedagogista pohdintaa suunnittelun ja toteuttamisen suhteen. Etäopetuksessakin oppilas on oikeutettu opettajan palautteeseen ja tukeen. Oppimisen yleisen, tehostetun tai erityisen tuen tulee olla suunnitelmallista ja muuntautua tarpeen mukaan.

Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että etäopetuksen negatiiviset yhteydet oppilaiden hyvinvointiin liittyivät opetuksen strukturoimattomuuteen, arjen hallinnan puutteisiin sekä negatiivisiin tunteisiin. Elämänlaadun koettiin heikentyneen ystävyyssuhteiden ja muun sosiaalisen elämän ollessa tauolla. Positiiviset yhteydet oppilaiden hyvinvointiin liittyivät vähemmän kuormittavaan arkeen, sosiaalisen paineen ja kiusaamisen puuttumiseen sekä lisääntyneeseen vapaa-aikaan. Oppimisen tuki ei toteutunut riittävästi etäopetuksen aikana, mikä asetti oppilaat eriarvoiseen asemaan. Huoltajien ja perheiden hyvinvointi oli merkittävässä yhteydessä oppilaiden hyvinvointiin. Toisille perheille etäopetusaika oli rauhoittumisen ja lähentymisen aikaa toisten perheiden kokiessa ajan hyvin kuormittavana ja haastavana.

Tutkimuksen pohjalta voidaan tehdä johtopäätös, että etäopetuksen yhteydet eri tuen tasolla opiskelevien oppilaiden hyvinvointiin olivat yksilöllisiä, joskin enimmäkseen negatiivisia. Tulevaisuudessa poikkeuksellisissa etäopetustilanteissa tulee kiinnittää huomiota strukturoituun opetukseen, oppimisen tuen riittävään toteutumiseen sekä perheiden hyvinvoinnin tukemiseen.

Finland along with the whole world were facing a new circumstances when covid-19 pandemic shut down main functions in the society in spring 2020 to inhibit the disease. In Finland schools were placed in distance learning without any time to prepare. Most of the pupils along with the ones who were receiving intensified or special support in their learning transferred to distance learning. The aim of this bachelor’s thesis was to find out which factors in distance learning has connections to the well-being of pupils when studying on different levels of learning support. This thesis has been implemented as a descriptive literature review.

In addition to focusing on learning in schools the attention is also more often pointed to the well-being of the pupils. School well-being is defined via four dimensions: circumstances in school, social relationships, possibilities to self-actualization and condition of health. The interaction between the pupil and the teacher is also part of the pupil’s well-being. When studying in distance the pupil is physically apart from the school environment and the teacher. To study in distance pupil needs to have a major amount of self-determination and motivation. As a teacher distance learning needs to be considered pedagogically when planning and implementing it. Also during the distance learning pupil is entitled to have a feedback and support from the teacher. Whether the support in learning is on general, intensified or special level it needs to be planned and adjustable.

Based on this literature review, the negative connections that distance learning had on pupil’s well-being were related to unstructured teaching, lack of coping and negative emotions. Quality of life were experienced to decrease because the relationships with friends and other social relations were on a pause. The positive connections that distance learning had on pupil’s well-being were related to a less amount of burden on school days, lacking of social pressure and bullying and increased free time. Support in learning didn’t actualize well enough in distance learning which set the pupils in need of learning support to an unequal status. The well-being of the pupil’s guardians and families had a significant connection to the pupil’s well-being. Other families felt that the period of distance learning was a chance to relax and enjoy the closeness of the family. For the other families the period was challenging.

Based on the results of this thesis, as a conclusion it can be stated that connections that distance learning had on the well-being of pupils who are studying on different levels of learning support are individuals, though mostly negative. In the future in similar circumstances, we should pay attention to structured teaching, actualization of learning support in adequate level and supporting the well-being of families.