Mij jieʹlim di ǩiõrggnim : nuõrttsäʹmmlai särnnamvueʹjj, ǩiõllkoov

Abstract

Leäm tuʹtǩǩääm kandidatt-tuʹtǩǩummšest nuõrttsäʹmmlai vuäʹmm särnnamvuõʹjjid, kookk âʹnne seʹst ǩiõllkoovid. Ǩiõllkovvân kååččääm tän tuʹtǩǩummšest idioomid da metafoorid. Måtmešt tõk âʹnne seʹst veärddõõzz. Muu tuâj kõskksaž mieʹrren lij leämmaž seʹlvvted måkam ǩiõllkoovid nuõrttsäʹmmla lie âânnam da måkam teeʹm käunnʼje. Leäm toʹlǩǩääm särnnamvuõʹjjid da ääʹvääm ǩiõllkoovi miârktõõzzid di tuʹmmjam måkamnallšem aaʹššid nuõrttsäʹmmla lie mainstam ǩiõllkoovid da måkam miârktõs tõin siʹjjid lij leämmaž. Lââʹssen leäm tuʹmmjam ǩiõllkoovi ânnjõžääiʹj vueʹjj jeäʹrben mainstum ǩiõlâst.

Mainstummuš ǩiõllkoovin lij jiiʹjjesnallšem särnnamvueʹǩǩ, koʹst äʹšš ij leäkku vuõiʹǧǧest sarnnum. Miârktõs da tõn ââʹnnemõhttvuõtt âlgg tieʹtted leʹbe tobddâd da jiõčč toʹlǩǩeed. Tuâjjan teeʹmm lij vaarvuâlaž uuʹccbõsǩiõl ǩiõllvueʹss, koʹst ääiʹjab tuʹtǩǩummuš käunnai samai siõmmna da nuõrttsäʹmmlai ǩiõllkoovin ij kaunnu ääiʹjab tuʹtǩǩummuš ni vooʹps. Nuõrttsäʹmmlai ǩeerjlažvuõtt lij šuurmõs vueʹssen njäälmlaž äʹrbbteâtt da tän tuʹtǩǩummšest še leäm âânnam njäälmlaž äʹrbbteâđ teâttkäivvan da vuâđđõõvvâm njäälmlaž äʹrbbtiõttu. Tuʹtǩǩeem-materiaal õõʹni seʹst mainstâttmõõžžid, ääiʹjab norrum särnnamvuõʹjjid jeeʹres teâttkääivain jeäʹrbi mieʹldd muu piârrjest õnnum ǩiõllkoov, T. I. Itkonen noorrâm materiaal Koltan- ja kuolanlappalaisia satuja- ǩeeʹrjest di Satu da Jouni Moshnikoff sääʹnnǩeeʹrjest. Ǩiõlltiõđlaž vueiʹnnemkuuʹlmid leäm ooccâm Anna Idström eeʹjj 2010 õlmstõttum Inarinsaamen käsitemetaforat -naggtõsǩeeʹrjest.

Materiaalâst očndâʹtte čiõlggsânji jeeʹresnallšem teeʹm da ǩiõllkoovi ââʹnnemõhttvuõđ, ouddmiârkkân peâmm da äʹrbbvuõđlaž teâđ serddmõš, oummu vaʹrdde da tobddmõõžžid di tobddjid õhttneei idioom, veʹrddõõllmõš, jieʹllem-mättʼtõõzz, äʹrbbvuõđlaž jieʹllemvuâkka õhttneei idioom, jieʹllemvuõʹjjid õhttneei idioom, maaiʹlmvuäinnmõʹšše õhttneei idioom, luõttu, jieʹllʼjid da äigga õhttneei idioom, åskldõʹǩǩe da jäämmʼmõʹšše õhttneei idioom di kuõʹbǯǯe õhttneei kâʹrvvemõõlmtõõzz.

Nuõrttsääʹm mainnâz, mušttlummuš da leeuʹd lie ruõkkum jiânnai. Norrum njäälmlaž äʹrbbteâđast vuäitt vuâmmšed, što symboolʼlaž ǩiõllââʹnnem lij leämmaž juõʹǩǩpeivvsaž mainstemvueʹǩǩ. Säʹmmla lie mättjam ââʹnned ǩiõllkoovid njäälmlaž äʹrbbteâđ mieʹldd. Ǩiõllkoov lie siõmmnai siõmmnai jaukkmen mainstum sääʹmǩiõlâst. Mainstâttmõõžži vuâđald vuäitt tuõttâd, što ǩiõllkoov lie veâl ǩiõlmainsteeʹji mooštast miâlggâd puârast. Mainstâttmõõžžid leʹčči-i šiõǥǥ juäʹtǩǩed da veeideed, što oʹdinaknallšem moštt-teâđaid vuäitči vuäǯǯad lââʹzz ruõkkmõʹšše puäʹres oummuin. Jeäʹrben särnnamvuõʹjji siiskõsmiârktõõzzid taarbšet lââʹssteâđaid, tõn diõtt ko ǩiõllkoovin vuäiʹtte leeʹd mäŋgg miârktõõzz. Leuʹdd-ärbbvuõđ da puäʒʒtääl ǩiõllkoovi jiiʹjjesnallšemvuõđ tuʹtǩǩummuš jeeʹres joukkân pooutči ärvvsaž äʹrbbteâđ juʹn tõi reeʹǧǧes sannõõzz diõtt. Ǩiõllkoovi tuʹtǩǩummuž veeideeʹl leʹčči vueiʹtlvaž tuejjeed idioomsääʹnnǩeeʹrj.

Olen tutkinut kandidaattitutkielmassani kolttasaamelaisten vanhoja sanontoja, jotka sisältävät kielikuvia. Kielikuviksi kutsun tässä tutkimuksessa idiomeja ja metaforia. Joskus niihin sisältyy myös vertaus. Työni keskeisenä tarkoituksena on ollut selvittää, minkälaisia kielikuvia kolttasaamelaiset ovat käyttäneet ja minkälaisia teemoja niistä löytyy. Olen tulkinnut sanontoja ja avannut kielikuvien merkityksiä sekä pohtinut, minkälaisia asioita kolttasaamelaiset ovat puhuneet kielikuvien avulla ja mikä merkitys niillä on heille ollut. Lisäksi olen pohtinut kielikuvien nykytilannetta erityisesti puhekielen osalta.

Kielikuvat ovat erityinen ilmaisutapa, jossa asiaa ei sanota suoraan, vaan merkitys ja sen käyttöyhteys pitää tietää tai tuntea ja tulkita itse. Aiheeni on uhanalaisen vähemmistökielen kielenilmiö, josta on tehty hyvin vähän tutkimusta ja kolttasaamelaisten osalta kielikuvia ei ole aiemmin tutkittu. Kolttasaamelaisten kirjallisuus on enimmäkseen suullista perimätietoa ja myös tässä tutkimuksessa olen käyttänyt suullista perimätietoa sekä lähteenä, että perusteluina. Tutkimusmateriaalini koostui haastatteluaineistosta sekä aiemmin kerätyistä sanonnoista muun muassa oman perheeni käytössä olleista kielikuvista, T. I. Itkosen keräämästä materiaalista Koltan- ja kuolanlappalaisia satuja- kirjassa sekä Satu ja Jouni Moshnikoffin Suomi–koltansaame-sanakirjasta. Kielitieteellistä näkökulmaa työhöni hain Anna Idströmin vuonna 2010 julkaistusta Inarinsaamen käsitemetaforat -väitöskirjasta.

Aineistosta nousi esille selkeästi erilaisia teemoja ja kielikuvien käyttöyhteyksiä, esimerkiksi kasvatus ja perinteinen tiedonsiirto, ihmisen vartaloon ja tuntemuksiin sekä tunteisiin liittyvät idiomit, vertaukset, elämänopetukset, perinteiseen elämäntapaan liittyvät idiomit, elinkeinoihin liittyvät idiomit, maailmankatsomukseen liittyvät idiomit, luontoon ja aikaan liittyvät idiomit, uskontoon ja kuolemaan liittyvät idiomit sekä karhuun liittyvät kiertoilmaisut.

Koltansaamen tarinoita, muisteluksia ja leuʹddeja on tallennettu paljon. Kerätystä suullisesta perinnetiedosta voi havaita, että symbolinen kielenkäyttö on ollut jokapäiväisessä puhekielessä hyvin tavanomaista. He ovat oppineet kielikuvien käyttämisen suullisen perinnetiedon kautta. Kielikuvat ovat hiljalleen katoamassa puhekielestä. Haastattelujen perusteella voi todeta, että kielikuvat ovat vielä aika hyvin kielenpuhujien muistissa. Haastatteluja olisi hyvä jatkaa ja laajentaa, jotta ainutlaatuista muistitietoa saataisiin talteen varsinkin vanhemmalta väestöltä. Erityisesti sanontojen sisällön merkityksiin tarvitaan lisätietoja, koska kielikuvilla voi olla useita erilaisia merkityksiä. Leuʹdd-perinteen ja porotalouden kielikuvien erityispiirteiden tutkiminen omina joukkoinaan toisi arvokasta perinnetietoa, jo pelkästään niiden rikkaan sanaston vuoksi. Kielikuvien tutkimusta laajentamalla olisi mahdollista tehdä idiomisanakirja.