”Erilaiset oppijat rikastuttavat” : huoltajien käsityksiä ja kokemuksia yhteisopettajuudesta inklusiivisessa luokassa

Abstract

Inkluusio on näkynyt suomalaisessa koulutuspolitiikassa jo 1990-luvulta alkaen. Inkluusiolla pyritään edistämään kaikkien oppilaiden oppimista, kasvamista ja osallisuutta oppimisympäristössä. Yhteisopettajuus on yksi inklusiivisen opetuksen muoto, jolla tarkoitetaan kahden opettajan toteuttamaan yhteistä opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Yhteisopettajuus edellyttää hyvää yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Hyvin toteutuessaan yhteisopettajuudessa kumpikin opettaja pääsee näyttämään omaa osaamistaan ja vahvuuttaan, kun he luottavat toisiinsa ja saavat tukea opettajuuden jakamiseen. Yhteisopettajuuden lisäksi opettajat tekevät yhteistyötä kodin kanssa. Kodin ja koulun kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeä osa oppilaan koulupolkua ja osa koulun toimintakulttuuria. Kotien ja koulun yhteistyöstä säädetään Perusopetuslaissa (PerOpL 628/1998) sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan huoltajien kokemuksia ja käsityksiä yhteisopettajuudesta inklusiivisessa luokassa sekä kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Aineisto kerätiin Webropol -kyselylomakkeella, johon vastasi 12 huoltajaa Pohjois-Pohjanmaalta. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä fenomenografisella tutkimusotteella.

Tutkielman tulokset osoittavat, että huoltajien käsityksissä yhteisopettajuus inklusiivisessa luokassa näkyy hyvänä ilmapiirinä, opettajien työssä jaksamisena, opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteessa sekä suvaitsevaisuudessa. Huoltajat käsittivät yhteisopettajuuden lisäävän oppilaiden myönteistä suhtautumista erilaisuuteen ja mahdollistavan toimivan opettajaoppilassuhteen. Yhteisopettajuuden hyötyinä huoltajat kokivat tuen toteutumisen oppilaan omassa ryhmässä ja opetusryhmän heterogeenisyyden. Tukea saatiin nopeasti, mutta erityinen tuki koettiin osin riittämättömäksi. Positiivisena koettiin useamman aikuisen läsnäolo luokassa, joka mahdollistaa opetusryhmien muunneltavuuden. Kodin ja koulun yhteistyö jakautui henkilökohtaiseen, yleiseen ja yhteiseen viestintään sekä positiiviseen kokemukseen yhteistyöstä. Huoltajat kokivat yhteistyön olevan hyvää ja riittävää, vaikka sen vaikuttavuus tuen toteutumiseen oli joidenkin kohdalla heikkoa. Yhteistyö kodin ja koulun välillä hoidettiin pääsääntöisesti Wilma viesteillä ja puhelimitse sekä kasvokkain tapaamisilla.

Tutkielmaemme perusteella yhteisopettajuus inklusiivisessa luokassa näyttäytyy pääosin positiivisena asiana huoltajille. Huoltajien esiin tuoma huoli liittyi tuen riittävyyteen inklusiivisessa luokassa. Eri tuen portaalla olevat oppilaat tarvitsevat monenlaisia tuenmuotoja ja riittävästi resursseja tuen toteutumiseen. Huoltajien kokemusten mukaan yhteisopettajuus on toimiva opetusmuoto inklusiivisessa luokassa, mutta ei ole ainoa ratkaisu inkluusion toteuttamiseen.

Inclusion has been seen in Finnish education policy since the 1990s. The goal of inclusion is to promote the learning, growth, and participation of all students in the learning environment. Co-teaching is one form of inclusive teaching, which refers to the joint planning, implementation, and evaluation of teaching by two teachers. Co-teaching requires good collaboration and interaction. When co-teaching is well executed, both teachers can use their skills and strengths as they trust each other and receive support for sharing their teaching responsibilities. In addition to co-teaching, teachers also collaborate with families. Cooperation between home and school is an important part of a student’s school path and part of the school’s operating culture. The cooperation between families and schools is regulated by the Basic Education Act (BEA 628/1998) as well as in the basic education curriculum framework.

In this thesis, the experiences, and perceptions of parents regarding co-teaching in an inclusive classroom and collaboration between home and school are examined. The data was collected through a Webropol questionnaire, which was answered by 12 parents from North Ostrobothnia. The data analysis was performed using content analysis with a phenomenographic research approach. The results of the study indicate that the parent’s perceptions of co-teaching in an inclusive classroom show a good atmosphere, the sustainability of teachers’ work, the interaction between the teacher and the student, and tolerance. Parents understood that co-teaching enhances student’s positive attitudes towards diversity and enables an effective teacher-student relationship. The benefits of co-teaching that parents experienced included support being carried out within the student’s own group and the heterogeneity of the teaching group. Support was received quickly, but some felt that the special support was insufficient. The presence of several adult in the classroom was experienced positively allowing the flexibility of the teaching groups. The collaboration between home and school was divided into personal, general, and common communication, and a positive experience of cooperation. Parents felt that the cooperation was good and sufficient, although its impact on the implementation of support was weak in some cases. Cooperation between home and school was mainly handled through Wilma messages and phone calls, and face-to-face meetings. Based on our study, co-teaching in an inclusive classroom appears to be a mostly positive thing for parents. The concern raised by parents was related to the adequacy of support in an inclusive classroom. Students at different levels of support need various forms of support and sufficient resources for support to be implemented. According to the paretns’ experiences, co-teaching is a functional teaching method in an inclusive classroom, but it is not the only solution to implementing inclusion.