Liikuntakasvatus lasten pystyvyysuskomusten vahvistajana

Abstract

Tämä kandidaatin tutkielma käsittelee varhaiskasvatuksessa tapahtuvaa liikuntakasvatusta. Tarkastelen tutkielmassa liikuntakasvatusta pedagogisena toimena ja painotan sen vaikutuksia lasten pystyvyysuskomusten vahvistajana. Aiheen ajankohtaisuutta perustelen sillä, kun mediassa on viime aikoina ollut esillä lasten motoristen taitojen heikentyminen ja yleinen liikkumattomuus. Mielestäni riittävän hyvä perustelu aiheen valinnalle on se, että Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositus (2016) siitä, että lapsen päivään tulisi sisällyttää yhteensä kolme tuntia liikuntaa. Lapsena luodut lähtökohdat fyysiseen aktiivisuuteen ja terveelliseen elämäntapaan kantavat pitkälle ja täten antaa edellytyksiä terveelle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle, kuin myös koko hyvinvoinnille.

Puolestaan pystyvyysuskomukset ovat lasten omia käsityksiä omista kyvyistä ja taidoista suoriutua erilaisista tehtävistä. Pystyvyysuskomuksia voidaan tukea kannustavan palautteen ja lapsen pätevyyden tunteen kehittämisen avulla. Pystyvyysuskomusten syntyyn vaikuttaa lapsen minäkäsitys, joten siksi tarkastelussa on myös tämä. Pystyvyyden tunne vaikuttaa siihen, minkälaiseen toimintaan lapsi uskaltaa ryhtyä, kuinka hän ajattelee itsestään ja kuinka motivoitunut lapsi on. Liikuntakasvatus ja pystyvyysuskomukset nivoutuvat hyvin yhteen, jonka ansiosta aiheesta syntyi mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen kokonaisuus. Liikuntakasvatusta voidaan toteuttaa varhaiskasvatuksessa ohjatuissa tuokioissa, mutta myös leikin merkitys korostuu. Liikuntakasvatuksen avulla voidaan suoda lapsille onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat lapsen pystyvyysuskomuksia. Tulokset osoittavat, että lasten liikkuminen on yhteydessä vuodenaikoihin. Lasten liikkumattomuutta ei kuitenkaan voida yleistää.

Olen toteuttanut tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka ansiosta minulla on ollut mahdollisuus hyödyntää monipuolisesti aineistoa. Olen hyödyntänyt olemassa olevaa tietoa, mutta jäsentänyt kokonaisuuden uudeksi, joka voi toimia pohjana kokonaan uudelle tutkimukselle.