Sivistyksen jaollisuudesta kohti yhteistä peruskoulua

Abstract

Tutkielmani otsikko ”Sivistyksen jaollisuudesta kohti yhteistä peruskoulua” tekee olettamuksen tapahtuneesta muutoksesta. Sivistyksen jaollisuudella viittaan tässä kontekstissa kansakoulun syntyaikana vallinneeseen tilaan, jolloin Suomessa eli vahvana yhteiskunnallinen jaottelu eri säätyihin ja luokkiin. Suomen ollessa pitkälti agrikulttuurinen ja teollisesti kehittymätön maa eri säädyille nähtiin tarpeellisiksi ja oikeutetuiksi erilaiset koulutuksen muodot. Talonpojille ja rahvaalle kansalle riitti yliopistoksi kansakoulu ja oppikoulut sekä yliopistot huolehtivat oppineiston saamasta koulutuksesta. Sivistys alettiin kuitenkin nähdä eurooppalaisen valistusajatuksen mukaisesti kaikille kuuluvaksi ja ihmisyyteen läheisesti liittyväksi elementiksi. Jaollisuus viittaakin nyt erilaisiin sivistystarpeisiin ja siihen mitä ne pitivät sisällään. ”Kohti yhteistä peruskoulua” merkitsee jaotellun sivistyksen tulleen päätökseen ja uutta sivistystarvetta vastaamaan on kehittynyt uusi universaali koululaitos. Aihe on relevantti vielä tänä päivänäkin, kun koulutuksen tasosta ja sen muodoista käydään julkista keskustelua. Keskustelu koulutuksen tilasta tulee myös jatkumaan niin kauan kuin koulutus konseptina on olemassa.

Tutkimuskysymykseni kuuluu seuraavanlaisesti: ”Miten sivistysteoreettinen päämäärä muuttui siirtyessämme kansakoulusta peruskouluun?”. Tämä asetelma tuo työni keskiöön sivistyksen ja siihen liittyvät lähikäsitteet. Yhtäältä kysymyksenasettelu vaatii avaamaan sivistysteoreettisia malleja kansakoulun sekä peruskoulun kontekstissa. Toisaalta se edellyttää myös koulumuotoihin johtaneiden tapahtumien selvittämistä. Edellisten lisäksi pyrin aikalaislähteiden avulla luomaan tulkintaa koulureformista ja siitä, miltä se on aikalaisten silmissä näyttänyt. Tutkielmani metodologiaa luonnehdin gadamerilaista hermeneutiikkaa mukailevaksi, sillä kaikki mitä tulkitsen, on oman horisonttini ja kielellisen ymmärrykseni värittämää. Näin ei ole mielekästä kuvailla tutkielmaani laadulliseksi.

Tutkielmassani selviää, että koulureformi oli pitkän työn ja monimutkaisen prosessin tulos. Sivistysteoreettisesta näkökulmasta koulureformi näyttäytyi ihmisten ulostuloissa värikkäinä puolusteluina ja epäilyinä. Peruskoulu-uudistus todella muutti sivistysteoreettista päämääräämme poistamalla jaottelun kansan sisältä ja yhtenäistämällä koululaitostamme. Merkityksellistä tuloksissa on ihmisen ja maailman välinen toiminta, joka yhtäältä kuvaa kulttuurin, mutta myös toisaalta sivistyksen tilaa. Kulttuurin ja sivistyksen välinen raja osoittautuikin välillä vaikeaksi hahmottaa, sillä ne tukivat ja ylittivät toistensa rajoja.