”Jos kävelee ilman itiä ja äitiä pimiättä” : lasten kertomuksia surusta

Abstract

Pro gradu -tutkielmamme aiheena on lasten kertomukset surusta ja keskitymme tutkimuksessamme lasten arjen surun aiheisiin sekä lohduttamisen keinoihin. Tutkimuksemme konteksti on päiväkodissa toteutettava varhaiskasvatus. Tutkimuksessamme kysymme: 1. Mitä lapset kertovat surusta ja 2. Miten lapset haluavat, että heitä lohdutetaan. Tutkimuksemme tavoitteena on tuottaa tietoa lasten surun aiheista heidän itsensä kertomina ja tavoista, joilla he haluaisivat itseänsä lohdutettavan. Lisäksi haluamme antaa näkyvyyttä lasten surulle ja ymmärtää lasten surun kokemusta paremmin.

Tutkimuksemme on laadullinen ja olemme hyödyntäneet lapsinäkökulmaisen tutkimuksen ja kerronnallisen tutkimuksen menetelmiä. Keräsimme tutkimuksemme aineiston eräässä pohjoissuomalaisessa päiväkodissa haastattelemalla kuutta 3–5-vuotiasta lasta. Haastattelimme lapsia sekä yksin että pareittain. Analysoimme aineistomme aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä käyttäen.

Tuloksemme osoittavat, että haastattelemamme lapset tulivat surulliseksi ongelmista vertaissuhteissa, epämiellyttävistä tuntemuksista, kirjan surullisiin henkilöihin samastumisesta sekä aikuisen ja ympäristön asettamista rajoista. Suru tuntuu lasten mukaan pahalta, jokaisesta ihmisestä erilaiselta sekä reaktioilta kehossa. Lapset kertoivat surun tuntuvan eri kehonosissa sekä tilassa ja tilanteessa, kuten katosta tippuessa tai pimeässä yksin ollessa.

Tulostemme mukaan haastattelemamme lapset lohduttavat toisiaan, hakevat aikuisilta lohdutusta sekä lohduttavat itse itseään eri keinoin. Lohduttamisen keinoiksi lapset nimesivät sanallisen sovittelun, läheisyyden, tilanteesta poistumisen ja itsensä lohduttamisen. Tutkimuksemme on merkityksellinen, koska lasten kertomukset ovat saaneet ansaitsemansa huomion. Lisäksi lasten suru sekä heille mieluisat lohduttamisen keinot saavat tutkimuksessamme näkyvyyttä. Tuloksistamme hyötyvät esimerkiksi varhaiskasvatuksen ammattilaiset, lasten huoltajat sekä kouluttajat. Merkittävää tutkimuksessamme on myös se, että lapset ovat tutkimuksemme asiantuntijoita ja he ovat tuottaneet aiheestamme arvokasta tutkimustietoa.