”Jos kävelee ilman itiä ja äitiä pimiättä” : lasten kertomuksia surusta
Koppström, Nelli; Länkinen, Hanna (2023-03-22)
Koppström, Nelli
Länkinen, Hanna
N. Koppström; H. Länkinen
22.03.2023
© 2023 Nelli Koppström, Hanna Länkinen. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202303221291
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202303221291
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmamme aiheena on lasten kertomukset surusta ja keskitymme tutkimuksessamme lasten arjen surun aiheisiin sekä lohduttamisen keinoihin. Tutkimuksemme konteksti on päiväkodissa toteutettava varhaiskasvatus. Tutkimuksessamme kysymme: 1. Mitä lapset kertovat surusta ja 2. Miten lapset haluavat, että heitä lohdutetaan. Tutkimuksemme tavoitteena on tuottaa tietoa lasten surun aiheista heidän itsensä kertomina ja tavoista, joilla he haluaisivat itseänsä lohdutettavan. Lisäksi haluamme antaa näkyvyyttä lasten surulle ja ymmärtää lasten surun kokemusta paremmin.
Tutkimuksemme on laadullinen ja olemme hyödyntäneet lapsinäkökulmaisen tutkimuksen ja kerronnallisen tutkimuksen menetelmiä. Keräsimme tutkimuksemme aineiston eräässä pohjoissuomalaisessa päiväkodissa haastattelemalla kuutta 3–5-vuotiasta lasta. Haastattelimme lapsia sekä yksin että pareittain. Analysoimme aineistomme aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä käyttäen.
Tuloksemme osoittavat, että haastattelemamme lapset tulivat surulliseksi ongelmista vertaissuhteissa, epämiellyttävistä tuntemuksista, kirjan surullisiin henkilöihin samastumisesta sekä aikuisen ja ympäristön asettamista rajoista. Suru tuntuu lasten mukaan pahalta, jokaisesta ihmisestä erilaiselta sekä reaktioilta kehossa. Lapset kertoivat surun tuntuvan eri kehonosissa sekä tilassa ja tilanteessa, kuten katosta tippuessa tai pimeässä yksin ollessa.
Tulostemme mukaan haastattelemamme lapset lohduttavat toisiaan, hakevat aikuisilta lohdutusta sekä lohduttavat itse itseään eri keinoin. Lohduttamisen keinoiksi lapset nimesivät sanallisen sovittelun, läheisyyden, tilanteesta poistumisen ja itsensä lohduttamisen. Tutkimuksemme on merkityksellinen, koska lasten kertomukset ovat saaneet ansaitsemansa huomion. Lisäksi lasten suru sekä heille mieluisat lohduttamisen keinot saavat tutkimuksessamme näkyvyyttä. Tuloksistamme hyötyvät esimerkiksi varhaiskasvatuksen ammattilaiset, lasten huoltajat sekä kouluttajat. Merkittävää tutkimuksessamme on myös se, että lapset ovat tutkimuksemme asiantuntijoita ja he ovat tuottaneet aiheestamme arvokasta tutkimustietoa.
Tutkimuksemme on laadullinen ja olemme hyödyntäneet lapsinäkökulmaisen tutkimuksen ja kerronnallisen tutkimuksen menetelmiä. Keräsimme tutkimuksemme aineiston eräässä pohjoissuomalaisessa päiväkodissa haastattelemalla kuutta 3–5-vuotiasta lasta. Haastattelimme lapsia sekä yksin että pareittain. Analysoimme aineistomme aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmiä käyttäen.
Tuloksemme osoittavat, että haastattelemamme lapset tulivat surulliseksi ongelmista vertaissuhteissa, epämiellyttävistä tuntemuksista, kirjan surullisiin henkilöihin samastumisesta sekä aikuisen ja ympäristön asettamista rajoista. Suru tuntuu lasten mukaan pahalta, jokaisesta ihmisestä erilaiselta sekä reaktioilta kehossa. Lapset kertoivat surun tuntuvan eri kehonosissa sekä tilassa ja tilanteessa, kuten katosta tippuessa tai pimeässä yksin ollessa.
Tulostemme mukaan haastattelemamme lapset lohduttavat toisiaan, hakevat aikuisilta lohdutusta sekä lohduttavat itse itseään eri keinoin. Lohduttamisen keinoiksi lapset nimesivät sanallisen sovittelun, läheisyyden, tilanteesta poistumisen ja itsensä lohduttamisen. Tutkimuksemme on merkityksellinen, koska lasten kertomukset ovat saaneet ansaitsemansa huomion. Lisäksi lasten suru sekä heille mieluisat lohduttamisen keinot saavat tutkimuksessamme näkyvyyttä. Tuloksistamme hyötyvät esimerkiksi varhaiskasvatuksen ammattilaiset, lasten huoltajat sekä kouluttajat. Merkittävää tutkimuksessamme on myös se, että lapset ovat tutkimuksemme asiantuntijoita ja he ovat tuottaneet aiheestamme arvokasta tutkimustietoa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34326]