”Rauhallinen, ihana ja läheinen vuorovaikutus- ja rauhoittumishetki lapsen kanssa.” : alle kouluikäisten lasten vanhempien käsityksiä lapselle lukemisen merkityksestä

Abstract

Kirjanlukutilanteet ovat merkittävä osa suomalaisten lapsiperheiden arkista yhdessäoloa, sillä hyvin monissa perheissä iltasatu kuuluu päivittäisiin iltarutiineihin. Tässä tutkimuksessa tavoitteenani on selvittää alle kouluikäisten lasten vanhempien käsityksiä vanhemman ja lapsen yhteisistä lukuhetkistä perheessään, sekä käsityksiä niiden merkityksestä. Tarkastelen tutkimuksessa yhteisiin lukuhetkiin liittyviä lukutottumuksia, sekä käsityksiä lukutilanteiden merkityksestä lapsen kasvulle ja kehitykselle, vanhemmalle sekä lapsen ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle.

Tutkielmani on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja tutkielman menetelmällisenä lähtökohtana toimii fenomenografia, sillä tutkimuksessani ollaan kiinnostuneita vanhempien käsityksistä. Tutkielman empiirinen aineisto on kerätty sähköisellä Webropol -kyselylomakkeella erään asuinalueen Facebook -ryhmästä anonyymisti neljän viikon aikana. Kohderyhmänä toimivat alle kouluikäisten lasten vanhemmat ja aineisto koostui lopulta 49 vastauksesta. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen, jonka tavoitteena on järjestää aineisto tiiviiseen ja selkeään muotoon, jotta siitä kyetään tekemään selkeitä ja luotettavia johtopäätöksiä. Aineiston analyysin tavoitteena on luoda sanallinen ja selkeä kuvaus tutkimuksen kohteena olevasta aiheesta.

Saamani vastaukset vahvistavat ajatusta siitä, että kirjanlukutilanteet ovat merkittävä osa suomalaisten lapsiperheiden arkista yhdessäoloa. Jopa 93 % vastaajista kuvasi lukevansa lapselleen päivittäin ja täten järjestävänsä sille aikaa joka päivä. Lisäksi kolmas osa vastaajista kuvasi kokevansa riittämättömyyttä lukemisestaan, mikä korostaa sitä, miten korkeassa arvossa lukeminen nykyaikana nähdään ja miten sille halutaan mahdollistaa aikaa ja huomiota. Vastauksista kävi myös ilmi, että vanhemmat ymmärtävät yhteisten lukuhetkien merkityksen lapsen kehityksen kannalta, mutta pitivät niitä merkittävinä myös itselleen ja lapsen ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle.