”Jumala on minun Führerini!” : vilpittömiä raamatuntutkijoita (Ernste Bibelforscher) kansallissosialistisen Saksan valtakoneistoa uhmaamaan motivoineet sekä lapsia ja nuoria lannistamaan tai kannustamaan pyrkineet tekijät vuosina 1933–1945

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkitaan kansallissosialistisen ajan, eli vuosien 1933–1945, Saksan ja sen vaikutusalueen Jehovan todistajien, mutta aikalaisten raamatuntutkijoina paremmin tunteman uskonnollisen vähemmistön kollektiivisia motiiveja sekä seikkoja, jotka saivat heidät yhteisönä pitämään kiinni uskostaan uhmaten hallinnon määräyksiä ja joutuen vainon kohteeksi. Tutkimusta tehdään lähdekritiikkiä ja motivaatiopsykologista tietoa hyödyntäen. Muistitietohistoriallisen tutkimuksen avulla perehdytään tutkimukselliseen katveeseen jääneiden raamatuntutkijalasten ja -nuorten muistoihin etsien tekijöitä, jotka haastoivat heidän uskoaan ja kannustivat heitä pitämään kiinni identiteetistään raamatuntutkijoina. Lähteinä on heidän julkaisemaansa aikalaiskirjallisuutta ja myöhemmin julkaisemiaan lähteitä, kuten pienoiselämäkertoja. Lähteinä käytetään myös muualla julkaistuja omaelämäkertoja ja kirjallisia haastatteluja.

Vastoin yleistä käsitystä raamatuntutkijat eivät nähneet itseään pasifisteina kieltäytyessään aseista ja sotaponnistelusta. He uskoivat teokratiaan eli jumalanvaltaan pysyen siksi puolueettomina maallisissa sodissa. He odottivat Jumalan valtuuttaman kuninkaansa Jeesuksen poistavan aikanaan pahuuden ja pitivät Saatanaa demoneineen kaikkien sotien pääsyyllisenä ja taustavoimana. Saatanan he näkivät myös kansallissosialistisen hallinnon heihin kohdistaman vainon taustavaikuttajana. Raamatuntutkijat uskoivat vakaumuksestaan kiinni pitämällä ja kertomalla siitä todistavansa Saatanan olleen väärässä tämän kiistäessä Jumalan oikeuden hallita. Heidän mielestään Saatana yritti harhauttaa kaikkia palvomasta Jumalaa. He uskoivat Saatanan syösseen kansat jo ensimmäiseen maailmansotaan ja Jumalan puuttuneen lopulta tilanteeseen.

Raamatuntutkijat luottivat Jumalan suojelukseen sekä siihen, että mikäli he menehtyisivät, Jumala palkitsisi heidät ikuisella elämällä. He suhtautuivat vainoajiinsa pääosin harhautettuina uhreina saarnaten heille keskitysleireillä, mutta raportoiden julkaisuissaan Saksan ihmisoikeusrikoksista. Vainon yltyessä he suhtautuivat Adolf Hitleriin hyvin kriittisesti, sillä tätä pidettiin vapaaehtoisena Saatanan kätyrinä.

Neljäntoista lapsuuttaan ja nuoruuttaan muistelevan muistitiedon perusteella ryhmäpaineiset tilanteet, joissa heidät pyrittiin saamaan noudattamaan kansallissosialistisia rituaaleja, sekä salaisen poliisin jatkuvat kotietsinnät, kuulustelut ja usein toteutuva pelko sukulaisen tai muistelijan itsensä pidätyksestä ja lähettämisestä keskitysleirille, ovat jääneet heidän muistiinsa traumaattisina. Samoin huostaanottoja ja uudelleenkasvatettavaksi lähettämistä muistellaan kauhulla. Voimanlähteinä olivat läheisten esimerkki, Raamattu, tunne Jumalan avusta, ystävällisten ja salaa heitä auttaneiden yksilöiden tuki, tulevaisuuden unelmat ja -suunnitelmat sekä valoisa elämänasenne.