Varhaiskasvatuksen erityisopettajien ajatuksia yhteisopettajuudesta inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa

Abstract

Yhteisopettajuus on inklusiivisen opetuksen pedagoginen työmuoto. Sillä tarkoitetaan vähintään kahden kasvatusalan ammattilaisen yhdessä suunnittelemaa, toteuttamaa ja arvioimaa opetusta. Yhteisopettajuudella voidaan vahvistaa lapselle annettavaa tukea inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa. Yhteisopettajuus perustuu yhteistyön tekemiseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen erityisopettajien ajatuksia yhteisopettajuuden toteuttamisesta inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa, sen hyödyistä sekä toteuttamisen esteistä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ihanteellisen yhteisopettajuuden edellytyksiä.

Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, joka toteutettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluina joulukuussa 2022. Haastatteluihin osallistui kahdeksan varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, jotka työskentelivät kolmessa eri kehittämishankkeessa. Näiden hankkeiden tavoitteena oli edistää tasa-arvoa, kehittää varhaiskasvatuksen laatua sekä vahvistaa lapsen tukea inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa. Aineiston analyysissa hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulosten mukaan yhteisopettajuutta toteutettiin yhteistyössä. Suunnittelu, arviointi ja koko päivän huomioiminen nähtiin tärkeänä toteuttamisessa. Yhteisopettajuuden hyötynä lapselle nähtiin tuen mahdollistuminen. Aikuiselle hyötyjä olivat ammatillisen tuen jakaminen ja työhyvinvoinnin vahvistuminen. Yhteisopettajuuden esteinä nähtiin varautuneisuus, näkökulmaerot ja riittämättömät resurssit. Onnistuneen yhteisopettajuuden edellytyksiksi kuvattiin vapaaehtoisuus, myönteinen asennoituminen, toimiva vuorovaikutus sekä suunnittelun ja arvioinnin mahdollistuminen. Ihanteellinen yhteisopettajuus koostui lapsen hyvinvoinnin tukemisesta, myönteisestä asennoitumisesta, toimivasta yhteistyöstä ja riittävistä resursseista ja koulutuksesta sekä esihenkilön tuesta.

Tutkimuksessa yhteisopettajuus näyttäytyi varhaiskasvatuksen erityisopettajien kuvailujen perusteella laajana kokonaisuutena, jossa yhteisopettajuuden toteuttamisessa on mukana opettajien lisäksi myös varhaiskasvatuksen tiimi. Yhteisopettajuuden ajateltiin ulottuvan opetushetkien lisäksi koko arkeen. Yhteistyön merkitys korostui yhteisopettajuuden toteuttamisessa. Yhteistyön avulla voitiin jakaa vastuuta työmäärän, roolitusten sekä arjen suhteen. Lisäksi yhteistyö ilmeni pedagogisen ja ammatillisen asiantuntijuuden yhdistämisenä. Yhteisopettajuuden lähtökohtana sekä päämääränä näyttäytyi lapsen hyvinvoinnin tukeminen yhdessä.

Co-teaching is a pedagogical work form of inclusive teaching. It means that teaching is planned, implemented, and evaluated by at least two professionals in the field of education. Co-teaching can strengthen the support given to the child in inclusive early childhood education. Co-teaching is based on collaboration.

The purpose of this study was to find out the thoughts of early childhood special education teachers about the implementation of co-teaching in inclusive early childhood education, its benefits and the obstacles to implementation. Furthermore, the goal of the study was to examine the conditions for ideal co-teaching.

The research approach was qualitative. The research material was collected as a semi-structured thematic interview, which was carried out as individual and group interviews in December 2022. Eight early childhood special education teachers who worked in three different development projects participated in the interviews. The goals of these projects were to promote equality, develop the quality of early childhood education and strengthen child’s support in inclusive early childhood education. In the analysis of the data, both material-oriented and theory-driven content analysis were used.

According to the results of the study, co-teaching was implemented in collaboration. Planning, evaluation, and consideration of the whole day were seen as important in the implementation. The benefit of co-teaching was seen as the possibility of support for the child. The benefits for the adult were the distribution of professional support and the strengthening of well-being at work. Barriers to co-teaching were seen as inflexibility, differences in viewpoints and insufficient resources. The prerequisites for successful co-teaching were described as voluntariness, a positive attitude, effective interaction and the possibility of planning and evaluation. Ideal coteaching consisted of supporting the child’s well-being, a positive attitude, functional collaboration and sufficient resources and education, as well as support from the leader.

In this study, co-teaching appeared as a broad entity, where not only the teachers but also the early childhood education team is involved in the implementation of co-teaching. Co-teaching extended beyond teaching moments to the whole day. The importance of cooperation was emphasized in co-teaching. Collaboration made it possible to share responsibility in terms of workload, roles and in everyday situations. Collaboration made it possible to share responsibility at work. In addition, the collaboration was a combining of pedagogical and professional expertise. Supporting the child’s well-being together appeared to be the starting point and goal of coteaching.