Korrelaatti ja käsitteistäminen : korrelaatin käsitteistäminen paikaksi

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, milloin korrelaatti voidaan käsitteistää abstraktiksi tai konkreettiseksi paikaksi ja milloin taas abstraktiksi asiaksi. Lisäksi kuvaan koko aineistoni relatiivisanan valintaa määrällisesti ryhmittelemällä relatiivisanan sisältävät virkkeet kieliopillisiin ja osittain myös semanttisiin kategorioihin.

Tutkielmani teoreettinen viitekehys soveltaa kognitiivisen semantiikan ja kognitiivisen kielitieteen teorioita, erityisesti käsitteistämistä. Käsitteistämisellä tarkoitetaan sitä, että kun ihminen muodostaa kielellisiä ilmauksia, hän suhteuttaa ne maailmaa koskeviin käsityksiinsä. Käsitteistämiseen voivat vaikuttaa muun muassa näkökulma sekä ihmisen sosiokulttuurinen tausta.

Tutkimukseni on korpustutkimus, jossa tarkastelen relatiivivirkkeitä sekä niiden korrelaatteja internetkeskusteluista ja lehtiteksteistä. Tutkimusaineistonani on otanta Suomi24 virkkeet -korpuksesta (2001) sekä Aamulehden lehtiteksteistä Suomen kielen tekstikokoelman Helsinki Korp -versiosta (1999). Olen kerännyt kummastakin korpuksesta 150 joka-relatiivisanan sisältävää virkettä ja saman verran mikä-relatiivisanan sisältäviä virkkeitä. Tutkimusaineistoni sisältää kaikkiaan 600 relatiivivirkettä.

Sovellan korrelaattien analyysissa kognitiivisen semantiikan metodeja, joista hyödynnän etenkin käsitteistämistä. Tarkastelen siis, millaiseksi korrelaatin merkitys voidaan kulloinkin käsitteistää. Kun tutkin korrelaatin käsitteistämistä abstraktiksi tai fyysiseksi paikaksi, sovellan mielikuvaisuuden, mittakaavan sekä vaikutusalan periaatteita. Hyödynnän mielikuvaisuutta tutkimuksessani siten, että yritän muodostaa korrelaatista mielikuvaa. Tarkastelen, onko mielikuvan korrelaatti rajoiltaan selvä vai epäselvä ja kuinka laaja paikkakorrelaatin ala on. Jos mielikuvan korrelaatti hahmottuu tarkkarajaiseksi, selväksi paikaksi, voidaan korrelaatti käsitteistää paikaksi fyysisessä avaruudessa. Jos taas korrelaatti hahmottuu rajoiltaan epäselväksi tai avoimeksi paikaksi, voidaan se käsitteistää paikaksi abstraktissa avaruudessa. Abstrakti paikka eroaa abstraktista asiasta siten, että abstraktista paikasta voidaan muodostaa mielikuva, jossa hahmottuu abstraktiin kontekstiin laajennettu spatiaalinen ulottuvuus. Mielikuvaan abstraktista asiasta ei voida liittää spatiaalista ulottuvuutta.

Tutkielmani relatiivivirkkeiden määrällinen kuvaus osoittaa, että tutkimustulokseni ovat monilta osin samansuuntaiset aiempien tutkimusten kanssa. Suurin osa aineistoni relatiivivirkkeistä on yleiskielen normien mukaisia, ja kun virheitä esiintyy, ovat ne useammin mikä- kuin joka-relatiivisanan yhteydessä. Tämä on tavallista myös aiemmissa tutkimuksissa. Virheellisiä relatiivivirkkeitä esiintyy aineistossani enemmän epämuodollisessa internetkeskustelussa kuin standardikieleen pyrkivässä lehtikielessä, mikä on samankaltainen tutkimustulos kuin Irmeli Pääkkösen (1988) relatiivisanan valintaa käsittelevässä väitöskirjatutkimuksessa. Lehtitekstien relatiivivirkkeet taas ovat useammin ei-restriktiivisiä kuin restriktiivisiä, mikä on samansuuntainen ilmiö kuin Pääkkösen (1988) lehtikieltä ja ylioppilasaineita sisältävässä aineistossa.

Tutkimustulosteni valossa esitän, että tekstilajilla voi olla vaikutusta relatiivikonstruktioiden käyttöön. Lehtikielen relatiivikonstruktiot voivat olla kuvailevampia ja esittelevämpiä kuin internetkeskustelun. Internetkeskustelussa saattaa taas ilmetä enemmän pronominikantaisia korrelaatteja kuin lehtikielessä, koska puhutussa kielessä voidaan esimerkiksi pronominilla se viitata puheena olevaan asiaan. Lehtikielessä voi esiintyä enemmän täsmällisyyttä kuvaavia määränilmauksia kuin internetkeskusteluaineistossa.