Hyvä tulevaisuus olisi sama kuin nykyaika mutta ilman ilmastonmuutosta ja sotia : kestävä kehitys viidesluokkalaisten tulevaisuudenkuvitelmissa
Rankinen, Noora (2015-02-12)
N. Rankinen
12.02.2015
© 2015 Noora Rankinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502131089
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502131089
Tiivistelmä
Valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelmissa (POPS) kestävää kehitystä edistävä kasvatus on keskeisessä asemassa. Tässä työssä tutkin, kohtaako puhe kestävästä kehityksestä alakoulun 5.-luokkalaisten kokemusmaailman ja miten ne voisi saada kohtaamaan paremmin tähtäimenä kestävämpi ja oikeudenmukaisempi tulevaisuus.
Tutkimuksen näkökulma on yhdistelmä kriittistä kasvatustiedettä ja fenomenologiaa. Kriittinen kasvatustiede kiinnittää huomiota kasvatukseen osana yhteiskunnallista kamppailua vallasta ja resursseista. Fenomenologiassa tutkimuskohteena ovat kokemukset, joita tutkija oman subjektiivisen maailmassaolonsa kautta tulkitsee.
Tutkimuksen aineistona on kahden 5. luokan lasten piirroksia, kirjoituksia ja puhetta hyvistä ja pahoista tulevaisuudenkuvitelmista. Tulevaisuudenkuvitelmia tulkitsen suhteessa POPS 2004 sekä luonnoksessa 2016 esiintyviin kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen määrittelyihin.
Lasten tulevaisuudenkuvitelmat seurasivat pääpiirteissään opetussuunnitelmien taustalla olevaa ekomodernisaatioteoriaa. Ympäristöongelmiin tarjottiin ratkaisuiksi ympäristöystävällisempää teknologiaa ja kouluttautumista. Ympäristön tilaa tai globaalia oikeudenmukaisuutta suurempia huolenaiheita lapsilla olivat työttömyys, sodat ja terrorismi.
Toisin kuin opetussuunnitelmissa, eettinen kulutus ei tulevaisuuskuvitelmissa esiintynyt kestävän tulevaisuuden tekijänä. Tutkimuksen perusteella ehdotan, että kestävää kehitystä edistävässä kasvatuksessa tulisi lasten kokemusmaailmaan ankkuroiden käyttää entistä enemmän kriittistä mielikuvitusta ja dikotomiat ylittävää ajattelua.
Tutkimuksen näkökulma on yhdistelmä kriittistä kasvatustiedettä ja fenomenologiaa. Kriittinen kasvatustiede kiinnittää huomiota kasvatukseen osana yhteiskunnallista kamppailua vallasta ja resursseista. Fenomenologiassa tutkimuskohteena ovat kokemukset, joita tutkija oman subjektiivisen maailmassaolonsa kautta tulkitsee.
Tutkimuksen aineistona on kahden 5. luokan lasten piirroksia, kirjoituksia ja puhetta hyvistä ja pahoista tulevaisuudenkuvitelmista. Tulevaisuudenkuvitelmia tulkitsen suhteessa POPS 2004 sekä luonnoksessa 2016 esiintyviin kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen määrittelyihin.
Lasten tulevaisuudenkuvitelmat seurasivat pääpiirteissään opetussuunnitelmien taustalla olevaa ekomodernisaatioteoriaa. Ympäristöongelmiin tarjottiin ratkaisuiksi ympäristöystävällisempää teknologiaa ja kouluttautumista. Ympäristön tilaa tai globaalia oikeudenmukaisuutta suurempia huolenaiheita lapsilla olivat työttömyys, sodat ja terrorismi.
Toisin kuin opetussuunnitelmissa, eettinen kulutus ei tulevaisuuskuvitelmissa esiintynyt kestävän tulevaisuuden tekijänä. Tutkimuksen perusteella ehdotan, että kestävää kehitystä edistävässä kasvatuksessa tulisi lasten kokemusmaailmaan ankkuroiden käyttää entistä enemmän kriittistä mielikuvitusta ja dikotomiat ylittävää ajattelua.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [42922]