Ajatustoimintojen eroavaisuudet perinnöllisen skitsofrenian sairastumisriskin omaavilla adoptiolapsilla ja heidän verrokeillaan
Korpi, Emmi (2015-11-16)
E. Korpi
16.11.2015
© 2015 Emmi Korpi. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201511242171
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201511242171
Tiivistelmä
Tutkimuksessani vertailtiin skitsofrenian sairastumisriskissä olevien ja heidän verrokkiadoptiolasten ajattelutoimintoja yksilö-Rorschachin testiin perustuvalla Friedmannin kehityksellisen tason asteikolla mitattuna. Tarkoituksenani oli selvittää, esiintyykö geneettisesti skitsofrenialle altistuneilla adoptiolapsilla vähemmän hyvin kehittynyttä ajattelua ja enemmän ajatushäiriöitä kuin verrokkiadoptiolapsilla, joilla ei ole todettu perinnöllistä alttiutta sairastua skitsofreniaan.
Ajatushäiriöt ovat poikkeavia ajatusrakenteita, jotka ilmenevät esimerkiksi omituisena sanojen käyttönä. Ne assosioituvat skitsofreniaan ja ovat yliedustettuja skitsofreniaa sairastavien sukulaisilla. Poikkeavaa ajattelua voi esiintyä korkeassa skitsofrenian sairastumisriskissä olevilla lapsilla jo vuosia ennen sairauden puhkeamista.
Ajatushäiriöiden taustalla on perinnöllisiä tekijöitä ja ympäristötekijöitä sekä näiden yhdysvaikutusta. Geneettiset tekijät eivät välttämättä suoraan altista skitsofreniaan sairastumiselle, vaan herkistävät ympäristön vaikutuksille. Ajatushäiriöiden ajatellaan liittyvän monien eri aivoalueiden poikkeavuuksiin ja häiriöihin niiden välisissä yhteyksissä. Niiden tyypillä ja vakavuudella voi olla merkitystä skitsofreniaan sairastumisen ennustamisessa.
Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko hyvin kehittyneen ajattelun esiintymisessä eroa vertailtavien ryhmien välillä ja ovatko ajatushäiriöt tai näiden tietyt muodot perinnöllisiä. Tutkimuksessani vertailtiin onko riski- ja verrokkiadoptiolasten ajattelutoiminnoissa eroavaisuutta Friedmanin kehityksellisen tason asteikolla mitattuna. Tutkielmassani käytin osaa professori Pekka Tienarin kokoamasta adoptiolapsiaineistosta, joka mahdollisti vertailun geneettisesti skitsofrenialle altistuneiden adoptiolasten (riskilasten) ja verrokkiadoptiolasten välillä. Aineistoni käsitti 258 adoptiolasta, 130 riski- ja 128 verrokkiadoptiolasta. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tehdyissä vertailuissa hyvin kehittynyttä ajattelua kuvaavien vastausten esiintymisessä ei tullut esille eroavaisuutta vertailtavien ryhmien välillä. Perinnöllisestä sairastumisriskistä huolimatta lapsen ajattelun on siis mahdollista kehittyä hyvään suuntaan. Ajatushäiriöitä kuvaavien vague-vastausten määrällä oli merkitsevä ero riski- ja verrokkiadoptiolasten välillä. Riskilapsilla esiintyi näitä vastauksia enemmän kuin verrokeilla. Vague-vastausten esiintyminen voi mahdollisesti kuvastaa ennakoivaa, perimään liittyvää haavoittuvuutta. Ympäristötekijöiden vaikutusta ei tässä tutkimuksessa arvioitu tarkemmin, joten se jää jatkotutkimusten varaan.
Ajatushäiriöt ovat poikkeavia ajatusrakenteita, jotka ilmenevät esimerkiksi omituisena sanojen käyttönä. Ne assosioituvat skitsofreniaan ja ovat yliedustettuja skitsofreniaa sairastavien sukulaisilla. Poikkeavaa ajattelua voi esiintyä korkeassa skitsofrenian sairastumisriskissä olevilla lapsilla jo vuosia ennen sairauden puhkeamista.
Ajatushäiriöiden taustalla on perinnöllisiä tekijöitä ja ympäristötekijöitä sekä näiden yhdysvaikutusta. Geneettiset tekijät eivät välttämättä suoraan altista skitsofreniaan sairastumiselle, vaan herkistävät ympäristön vaikutuksille. Ajatushäiriöiden ajatellaan liittyvän monien eri aivoalueiden poikkeavuuksiin ja häiriöihin niiden välisissä yhteyksissä. Niiden tyypillä ja vakavuudella voi olla merkitystä skitsofreniaan sairastumisen ennustamisessa.
Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko hyvin kehittyneen ajattelun esiintymisessä eroa vertailtavien ryhmien välillä ja ovatko ajatushäiriöt tai näiden tietyt muodot perinnöllisiä. Tutkimuksessani vertailtiin onko riski- ja verrokkiadoptiolasten ajattelutoiminnoissa eroavaisuutta Friedmanin kehityksellisen tason asteikolla mitattuna. Tutkielmassani käytin osaa professori Pekka Tienarin kokoamasta adoptiolapsiaineistosta, joka mahdollisti vertailun geneettisesti skitsofrenialle altistuneiden adoptiolasten (riskilasten) ja verrokkiadoptiolasten välillä. Aineistoni käsitti 258 adoptiolasta, 130 riski- ja 128 verrokkiadoptiolasta. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysia. Tehdyissä vertailuissa hyvin kehittynyttä ajattelua kuvaavien vastausten esiintymisessä ei tullut esille eroavaisuutta vertailtavien ryhmien välillä. Perinnöllisestä sairastumisriskistä huolimatta lapsen ajattelun on siis mahdollista kehittyä hyvään suuntaan. Ajatushäiriöitä kuvaavien vague-vastausten määrällä oli merkitsevä ero riski- ja verrokkiadoptiolasten välillä. Riskilapsilla esiintyi näitä vastauksia enemmän kuin verrokeilla. Vague-vastausten esiintyminen voi mahdollisesti kuvastaa ennakoivaa, perimään liittyvää haavoittuvuutta. Ympäristötekijöiden vaikutusta ei tässä tutkimuksessa arvioitu tarkemmin, joten se jää jatkotutkimusten varaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37298]