9.-luokkalaisten kokemuksia merkittävistä opettajan ja oppilaan välisistä vuorovaikutustilanteista ja opettajalta saadusta sosiaalisesta tuesta

Abstract

Toimiva opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus ja erityisesti opettajalta saatu sosiaalinen tuki ovat tärkeässä asemassa oppilaan koulumenestyksen ja -hyvinvoinnin kannalta. Myönteinen opettaja–oppilas vuorovaikutus kannustaa oppimaan sekä tukee oppilaan kasvua ja kehitystä. Opettaja–oppilas vuorovaikutusta on tutkittu usein havainnoimalla. Tässä tutkimuksessa näkökulmana olivat oppilaiden kokemukset peruskoulun aikana retrospektiivisen tutkimuksen keinoin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkittäviä myönteisiä ja kielteisiä opettaja–oppilas vuorovaikutustilanteita oppilaat olivat peruskoulun aikana kokeneet ja mille luokka-asteille kokemukset ajoittuivat. Lisäksi analysoitiin, saivatko oppilaat opettajaltaan sosiaalista tukea ja millaista oppilaiden kuvaama tuki tai sen puute oli. Edelleen tarkasteltiin, erosivatko tyttöjen ja poikien kuvaukset opettaja–oppilas vuorovaikutustilanteista ja opettajalta saadusta sosiaalisesta tuesta.

Tutkimuksen aineisto kerättiin osana laajempaa ”Kohti yhtenäistä peruskoulua” -tutkimushanketta (Pietarinen, Pyhältö & Soini, 2010). Kyselyyn vastasi 518 9.-luokkalaista oppilasta eri puolilla Suomea. Oppilaista 146 kuvasi opettaja–oppilas vuorovaikutusta. Kysely sisälsi avoimia kysymyksiä. Oppilaiden vuorovaikutustilanteiden kuvaukset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysissä huomioitiin sekä tutkimuksen teoreettinen viitekehys että aineistosta esiin nousseet teemat.

Oppilaat kuvasivat enemmän merkittäviä kielteisiä kuin myönteisiä opettaja–oppilas vuorovaikutustilanteita. Tasa-arvoinen kohtelu oli merkittävä oppilaiden kokeman opettaja–oppilas vuorovaikutussuhteen laadun määrittäjä sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan. Kuvauksia ajoittui erityisesti siirtymävaiheisiin. Kuvausten perusteella enemmistö oppilaista ei saanut opettajaltaan sosiaalista tukea. Eniten tukea saatiin oppimiseen liittyen ja eniten tuen puutteen kuvauksia ilmeni muissa henkilökohtaisissa vaikeuksissa kuin oppimisessa. Tytöt kuvasivat huomattavasti poikia enemmän merkittäviä opettaja–oppilas vuorovaikutustilanteita. Opettajalta saadun sosiaalisen tuen määrässä ei ollut eroja sukupuolten välillä. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut yleistäminen, mutta otos oli riittävän suuri, jotta tuloksilla voidaan olettaa olevan osittain myös määrällistä yleistettävyyttä.