Downin oireyhtymässä esiintyvät oraali- ja puhemotoriset erityispiirteet ja niiden yhteys puheen selkeyteen
Ukkonen, Maiju (2015-11-25)
M. Ukkonen
25.11.2015
© 2015 Maiju Ukkonen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201511262174
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201511262174
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää Downin oireyhtymä -diagnoosin saaneiden lasten oraali- ja puhemotoriikan erityispiirteitä sekä niiden yhteyttä puheen selkeyteen. Down-lasten oraali- ja puhemotoriikan taitoja verrattiin tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin, joiden iät vastasivat suurin piirtein Down-lasten kehityksellisiä ikiä.
Tutkimukseen osallistui kolme Down-lasta, jotka rekrytoitiin Oulun alueen erityiskoulun kautta. Heidän iät vaihtelivat 6;6–7;10 vuoden välillä. Kaikilla Down-lapsilla oli diagnosoitu lievä kehitysvamma. Tutkimuksen verrokkiryhmä muodostui kolmesta tyypillisesti kehittyneestä lapsesta, joiden iät vaihtelivat 3;1–4;3 vuoden välillä. Verrokkiryhmän lapset rekrytoitiin Oulun yliopiston opiskelijoiden kautta.
Pro gradu -tutkielmassa käytettiin tutkimusmenetelmänä Ihalaisen (2008) Pro gradu -tutkielmaansa varten suomentamaa arviointimenetelmää, joka pohjautuu Robbinsin ja Kleen (1987) laatimaan oraali- ja puhemotoriikan arviointimenetelmään. Lisäksi oraali- ja puhemotoriikan erityispiirteiden yhteyttä puheen selkeyteen tutkittiin Fonologiatestin (Kunnari, Savinainen-Makkonen & Saaristo-Helin, 2012) sekä fonologisten keskipituuksien laskemisen avulla.
Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan oraali- ja puhemotoriikan taidot ovat heikompia Down-lapsilla verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin. Down-lapset suoriutuivat heikommin kuin verrokkilapset osa-alueissa, joissa tutkittiin huulten ja kielen toimintaa sekä osa-alueissa, jotka sisälsivät tavujen, sanojen ja lauseiden toistoa sekä spontaanin puhenäytteen. Oraali- ja puhemotoriikan taitojen yhteydestä puheen selkeyteen voitiin todeta, että oraali- ja puhemotoriikan arviointimenetelmän pisteiden kasvaessa myös Fonologiatestin pisteet kasvoivat. Down-lapset suoriutuivat Fonologiatestistä verrokkiryhmän lapsia heikommin. Fonologisten keskipituuksien avulla havaittiin myös, että oikein tuotettujen sanojen määrä jäi Down-lapsilla pienemmäksi verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Down-lasten oraali- ja puhemotoriikan taidot ovat heikompia verrattuna suunnilleen kehitysiältään vastaaviin lapsiin. Lisäksi oraali- ja puhemotoriikan erityispiirteillä voidaan todeta olevan yhteys puheen epäselvyyteen. Pienen tutkimusaineiston sekä osittain puuttuvien tutkimustulosten vuoksi tuloksia voidaan kuitenkin pitää vain suuntaa antavina.
Tutkimukseen osallistui kolme Down-lasta, jotka rekrytoitiin Oulun alueen erityiskoulun kautta. Heidän iät vaihtelivat 6;6–7;10 vuoden välillä. Kaikilla Down-lapsilla oli diagnosoitu lievä kehitysvamma. Tutkimuksen verrokkiryhmä muodostui kolmesta tyypillisesti kehittyneestä lapsesta, joiden iät vaihtelivat 3;1–4;3 vuoden välillä. Verrokkiryhmän lapset rekrytoitiin Oulun yliopiston opiskelijoiden kautta.
Pro gradu -tutkielmassa käytettiin tutkimusmenetelmänä Ihalaisen (2008) Pro gradu -tutkielmaansa varten suomentamaa arviointimenetelmää, joka pohjautuu Robbinsin ja Kleen (1987) laatimaan oraali- ja puhemotoriikan arviointimenetelmään. Lisäksi oraali- ja puhemotoriikan erityispiirteiden yhteyttä puheen selkeyteen tutkittiin Fonologiatestin (Kunnari, Savinainen-Makkonen & Saaristo-Helin, 2012) sekä fonologisten keskipituuksien laskemisen avulla.
Tutkimuksesta saatujen tulosten mukaan oraali- ja puhemotoriikan taidot ovat heikompia Down-lapsilla verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin. Down-lapset suoriutuivat heikommin kuin verrokkilapset osa-alueissa, joissa tutkittiin huulten ja kielen toimintaa sekä osa-alueissa, jotka sisälsivät tavujen, sanojen ja lauseiden toistoa sekä spontaanin puhenäytteen. Oraali- ja puhemotoriikan taitojen yhteydestä puheen selkeyteen voitiin todeta, että oraali- ja puhemotoriikan arviointimenetelmän pisteiden kasvaessa myös Fonologiatestin pisteet kasvoivat. Down-lapset suoriutuivat Fonologiatestistä verrokkiryhmän lapsia heikommin. Fonologisten keskipituuksien avulla havaittiin myös, että oikein tuotettujen sanojen määrä jäi Down-lapsilla pienemmäksi verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Down-lasten oraali- ja puhemotoriikan taidot ovat heikompia verrattuna suunnilleen kehitysiältään vastaaviin lapsiin. Lisäksi oraali- ja puhemotoriikan erityispiirteillä voidaan todeta olevan yhteys puheen epäselvyyteen. Pienen tutkimusaineiston sekä osittain puuttuvien tutkimustulosten vuoksi tuloksia voidaan kuitenkin pitää vain suuntaa antavina.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37798]