Käsityksiä säveltämiskasvatuksesta

Abstract

Valitsin pro gradu -tutkielmani aiheeksi säveltämiskasvatuksen, koska olin itse kiinnostunut musiikkikasvatuksen pedagogisista lähestymistavoista, joissa annetaan mahdollisuus oppilaiden musiikilliselle luovuudelle. Säveltämiskasvatuksesta ei myöskään ole paljoa suomenkielistä pedagogista kirjallisuutta, joten koin sen olevan aihe, josta kaivattaisiin lisää tutkimusta.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmani teoreettisessa osiossa luovuutta, musiikillista luovuutta sekä säveltämiskasvatusta. Luovuutta tarkastelen suppeasti yleisenä käsitteenä sekä tarkemmin musiikillisen luovuuden näkökulmasta. Säveltämiskasvatusta tarkastelen lähinnä perusopetuksen näkökulmasta keskittyen lasten ja nuorten säveltämiskasvatukseen.

Tutkielmani on fenomenografinen tutkimus musiikkikasvattajien käsityksistä siitä, mitä on säveltämiskasvatus. Tein keväällä 2014 kuudelle Pohjois-Pohjanmaan alueella työskentelevälle musiikkikasvattajalle teemahaastattelun, jonka avulla keräsin tutkimusaineiston työtäni varten. Haastattelemani musiikkikasvattajat työskentelivät varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja lukio-opetuksen kentällä. Analysoin teemahaastatteluissa keräämäni aineistoa seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1) Millaista säveltämiskasvatusta musiikkikasvattajat ovat tehneet? 2) Mikä käsitys musiikkikasvattajilla on säveltämiskasvatuksesta ja sitä ohjaavista oppimiskäsityksistä? 3) Mikä käsitys musiikkikasvattajilla on säveltämiskasvatuksen merkityksestä? Tutkimusaineistosta tutkimuksen keskeiseksi anniksi muodostuivat musiikkikasvattajien käsitykset säveltämiskasvatuksesta sekä merkitykset, joita he antoivat säveltämiskasvatukselle. Analyysin toteutin fenomenografisella tutkimuksenanalyysimenetelmällä. Tutkimukseen osallistuneilla musiikkikasvattajilla oli mahdollisuus lukea ja kommentoida lukua tutkimustuloksista ennen tutkimukseni julkistamista. Tällä halusin varmistaa, että kuvaamani tutkimustulokset vastaavat sisällöltään viestiä, jonka haastattelemani musiikkikasvattajat halusivat välittää.

Haastateltujen musiikkikasvattajien lähestymistapa säveltämiskasvatukseen oli oppilaslähtöinen. He korostivat lasten ja nuorten kunnioituksen ja lasten oman asiantuntijuuden merkitystä sävellysprosessin kannalta. Musiikkikasvattajat kokivat myös, että säveltämiskasvatus oli merkityksellistä siitä syystä, että se toimi väylänä lapsille ja nuorille ilmentää omaa musiikillista luovuuttaan. Luovuutta ylipäänsä he pitivät hyvin merkityksellisenä osana ihmisten elämää ja lapsille ja nuorille he näkivät sen toimivan oman identiteetin ja minän rakentamisen keskeisenä osatekijänä. Opettajalta säveltämiskasvatus vaati haastateltujen musiikkikasvattajien mukaan sensitiivisyyttä, hyvää oppilaan tuntemusta sekä opettajan omaa itsetuntemusta ja luottamusta myös omaan musiikilliseen luovuuteen. Opettajan roolina oppilaiden sävellysprosessin ohjaajana he näkivät olevan kannustajana ja tukijana sekä inspiroijana olemisen sekä myös säveltäjäesimerkkinä toimimisen.

Fenomenografisessa tutkimuksessa ei sinänsä pyritä tutkimustulosten yleistettävyyteen. Fenemonografinen tutkimus on pikemminkin kiinnostunut yksilöiden henkilökohtaisista yksilöllisistä käsityksistä ja niiden merkityksistä, ei niinkään käsitysten yleisyydestä jossain osajoukossa. Tekemäni tutkimus voi toimia kuitenkin työkaluna säveltämiskasvatuksesta kiinnostuneille kasvatusalan työntekijöille. Tutkimuksessa on kuvattu työtapoja, joita haastatellut musiikkikasvattajat ovat itse käyttäneet sekä merkityksiä, joita he antavat säveltämiskasvatukselle. Tutkimuksen lukija voi reflektoida omia käsityksiään ja työtapojaan kuvattujen tutkimustulosten valossa. Lisäksi lukija voi myös löytää uusia työtapoja ja ajatusmalleja, joita voi ehkä itse hyödyntää omassa työssään olipa hän sitten kiinnostutut säveltämiskasvatuksesta tai laajemmin opetustavoista, jotka mahdollistavat oppilaiden luovuuden esille pääsyn ja kehittymisen.