Uhreja, vallankäyttöä ja vähän yhteisöllisyyttä : vanhoillislestadiolaisuus Kalevassa ja Helsingin sanomissa

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen liittyvää kirjoittelua Kalevassa ja Helsingin Sanomissa. Tehtävänä oli selvittää, miten vanhoillislestadiolaisuudesta on kirjoitettu sekä miten tiede ja tieteilijät näyttäytyvät lehden jutuissa. Keräsin aineistoksi Kalevassa ja Helsingin Sanomissa vanhoillislestadiolaisuutta käsitelleet tekstit vuoden 2010 tammikuun ja vuoden 2015 maaliskuun välisenä aikana. Aineistona on yhteensä 182 juttua, 24 pääkirjoitusta, 6 asiantuntijakirjoitusta ja 42 mielipidekirjoitusta.

Tutkimukseni metodi on kehysanalyysi, jonka avulla saan hahmoteltua kuvaa, joka Kalevan tai Helsingin Sanomien lukijalle vanhoillislestadiolaisuutta koskevia juttuja lukiessa piirtyy. Tavoitteenani oli saada selville, millaisten toistuvien teemojen tai kehysten avulla vanhoillislestadiolaisuutta ja liikkeen kannalta kielteisiä tapahtumasarjoja jutuissa käsitellään. Lisäksi olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, miten ja kuinka paljon tiede ja tieteilijät ovat esillä noissa jutuissa.

Jaottelin vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevät jutut ensin teemoihin, joita ovat hyväksikäyttötapaukset ilmiönä sekä lyhyinä uutisina, naispappeus, hoitokokoukset, uskonnollisten auktoriteettien ulostulot, fiktiivisten kirjojen pohjalta syntyneet jutut, suviseurat, politiikan ja lestadiolaisuuden yhteydet sekä vanhoillislestadiolaisten kattojärjestön Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) toiminta vallankäyttäjänä sekä siihen liitetyt sisäiset valtakamppailut ja epäily tiedotusyhteistyöstä poliisin kanssa. Toisaalta jaoin jutut yli teemarajojen uhrin, vallan ja yhteisön kehyksiin, joista uhrin kehys jakautuu vielä alakehyksiin lapsi uhrina, nainen uhrina ja väärin uskova uhrina. Uhrin kehyksessä keskiössä on tavalla tai toisella vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen oppien tai sosiaalisen hierarkian uhriksi joutunut ihminen. Vallan kehyksessä joku ihminen tai toimija, yleensä SRK tai sen johto, käyttää valtaa. Yhteisöllisyyden kehys puolestaan korostaa vanhoillislestadiolaisen yhteisön positiivisia puolia kuten voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta tai ahkeruutta.

Tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaisuudesta kirjoitetaan Kalevassa ja Helsingin Sanomissa pitkälti samojen teemojen ympärillä, joskin vanhoillislestadiolaisten vuosittaisesta päätapahtumasta, Suviseuroista, Kaleva uutisoi paljon ahkerammin. Kehyksiä vertailtaessa vallan ja uhrin kehykset edustavat selvästi enemmistöä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhoillislestadiolaisuus näyttäytyy lukijoille liikkeen kannalta enimmäkseen todella kielteisessä valossa. Vähiten käytetty kehys on yhteisön kehys, mutta toisaalta se myös erottelee Kalevaa ja Helsingin Sanomia voimakkaimmin: Kalevan jutuissa vanhoillislestadiolaisten yhteisöllisyys korostuu huomattavasti enemmän kuin Helsingin Sanomissa. Lisäksi molemmat lehdet käyttävät asiantuntijoina pitkälti samoja, vastikään lestadiolaisuudesta tutkimustuloksia julkaisseita yliopistotutkijoita, joista ylivoimaisesti eniten ääneen pääsee Johanna Hurtig.