”Kun maalaisjärki loppuu, niin otetaan lakikirja käsiin” : kokeneiden opettajien ajatuksia työrauhasta ja sen muutoksesta

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin kokeneiden luokanopettajien käsityksiä työrauhasta, työrauhahäiriöistä, työrauhalainsäädännöstä, sekä kokemuksia näiden muutoksesta työuran aikana. Työrauhaa on tutkittu suomalaisittain aktiivisesti erityisesti 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. Aikaisempien tutkimusten perusteella työrauha on käsitteenä vaikea, sillä opettajat kokevat eri asioita häiriöiksi. Työrauhan määrittely on subjektiivista. Muutos työrauhan suhteen on nähtävissä jo käytetyssä termistössä. Entisinä aikoina on puhuttu kurinpito-ongelmista ja opettaja on ollut tiedonjakaja. Nykyään kuri ymmärretään negatiiviseksi asiaksi, joka ei edistä oppilaan oppimista. Opettajan rooli on vaihtunut tiedonjakajasta oma-aloitteisesti toimivan oppilaan ohjaajaksi.

Lainsäädäntöä työrauhaan liittyen on tarkennettu viimeksi vuonna 2014. Työrauhalainsäädäntöä on viime vuosina tarkennettu ottamaan entistä enemmän huomioon oppilaiden ja opettajien perusoikeuksia. Opettajan autoritääriset yksinvaltiaan keinot ylläpitää työrauhaa ovat poistuneet ja laki ottaa huomioon entistä enemmän yksilöiden oikeuksia. Suuntaus on sama opettajan ja oppilaiden välisissä suhteissa koululuokissa. Työrauhan rakentamiseen käytetään entistä enemmän oppilaslähtöisiä keinoja ja oppilaita otetaan mukaan luokan päätöksentekoon ja yhteisten sääntöjen sopimiseen.

Tutkimus toteutettiin fenomenografisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla vähintään 10 vuotta luokanopettajana toimineita opettajia. Yhteensä tutkimukseen osallistui kuusi opettajaa, joista kolme oli miehiä ja kolme oli naisia. Tulosten kannalta sukupuolilla ei ollut oleellista merkitystä.

Opettajat kokevat työrauhan tilaksi, jossa oppilaat voivat työskennellä vailla pelkoa ja häiriötekijöitä. Hyvän työrauhan edellytyksenä ei ole luokassa vallitseva hiljaisuus. Useat työskentelytavat korostivat keskustelua. Opettajien mielestä työrauha häiriintyy silloin, kun oppimista ei tapahdu. Työrauhahäiriöiden syyt olivat ensin opettajassa ja vasta sitten oppilaassa. Opettajat tarkastivat häiriötilanteessa ensin omaa käyttäytymistään tai tehtävänantoaan ennen kuin käänsivät katseen oppilaasta johtuviin seikkoihin. Työrauhaa ylläpitäessään lainsäädäntö oli opettajilla taustalla vaikuttavana tekijänä, ei ensimmäisenä mielessä työrauhaan liittyviä ratkaisuja tehdessä.

Opettajat pitävät oppilaita nykyään avoimempina ja reippaampina. Opettajat myös tuovat enemmän omaa persoonaansa mukaan ja ovat helpommin lähestyttävissä. Opettajien työtavat ovat yhteisöllisempiä ja opettamistapa ohjaavampi kuin ennen. Rangaistusmenetelmät ovat oppilaslähtöisempiä. Esimerkiksi jälki-istuntoa ei enää juuri käytetä, vaan tilalla ovat kasvatuskeskustelut. Työrauhaan liittyvän lainsäädännön muutos koettiin hyväksi. Laki ottaa entistä enemmän huomioon yksilöiden oikeuksia.