Scratch-ohjelmoinnin vaikutus 6. luokan oppilaiden käsityksiin itsestä arkisten ongelmien ratkaisijana
Niskanen, Petri (2015-05-04)
P. Niskanen
04.05.2015
© 2015 Petri Niskanen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505071458
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505071458
Tiivistelmä
Tutkimuksen päätarkoitus oli selvittää Scratch-ohjelmoinnin vaikutusta 6. luokan oppilaiden käsityksiin itsestä arkielämän ongelmien ratkaisijana. Tämän lisäksi tutkittiin miten oppilaat käyttävät Scratch-ympäristön ominaisuuksia, miten he ymmärtävät ohjelmallisia käsitteitä, ja miten he kokevat Scratch-ohjelmoinnin.
Teoreettisesti ongelmanratkaisua voidaan lähestyä itsesäätelyn näkökulmasta, jolla tarkoitetaan tarkoituksellisesti luotuja ajatuksia, tunteita ja toimintaa, joita käytetään jaksoittaisesti henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Tutkimuksessa kerättiin tietoa 6. luokan oppilaille (n = 17) järjestetyn Scratch-ohjelmointikerhon toiminnasta haastatteluin, koodianalyysillä, kvantitatiivisella mittauksella, observoinnilla ja ohjelmointitaitoa testaamalla. Siinä on piirteitä tapaustutkimuksesta. Tietoa on kerätty laadullisia ja määrällisiä menetelmiä yhdistämällä. Oppilaiden käsityksiä itsestä ongelmanratkaisijana selvitettiin kvasikokeellisesti analysoimalla vastauksia Wilcoxonin testillä.
Päätulos oli, että oppilaat kokivat luottamuksensa kykyyn ratkaista arkielämän ongelmia kasvavan (z = −3,104, p = 0,002) efektikoon ollessa suuri (d = 0,97), ja he kokivat myös taipumuksen välttää arkielämän ongelmanratkaisua vähenevän (z = −2,258, p = 0,024) efektikoon ollessa keskisuuri (d = 0,63). Oppilaat olivat myös hyvin innostuneita Scratch-ohjelmoinnista, ja he käyttivät keskimäärin n. 19 % ympäristön ominaisuuksista. Ongelmanratkaisukykyä mittaavan mittarin Cronbachin alfa on 0,8, ja mittarin alkuperäisen version validiteetti on laajasti tunnustettu.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Scratch-ohjelmointi on lapsia innostavaa, se voi muokata myönteisesti heidän minäpystyvyyttään, ja sitä voidaan käyttää jopa ohjelmallisten käsitteiden ja ohjelmistojen tekoon liittyvien prosessien opettamiseen.
Teoreettisesti ongelmanratkaisua voidaan lähestyä itsesäätelyn näkökulmasta, jolla tarkoitetaan tarkoituksellisesti luotuja ajatuksia, tunteita ja toimintaa, joita käytetään jaksoittaisesti henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Tutkimuksessa kerättiin tietoa 6. luokan oppilaille (n = 17) järjestetyn Scratch-ohjelmointikerhon toiminnasta haastatteluin, koodianalyysillä, kvantitatiivisella mittauksella, observoinnilla ja ohjelmointitaitoa testaamalla. Siinä on piirteitä tapaustutkimuksesta. Tietoa on kerätty laadullisia ja määrällisiä menetelmiä yhdistämällä. Oppilaiden käsityksiä itsestä ongelmanratkaisijana selvitettiin kvasikokeellisesti analysoimalla vastauksia Wilcoxonin testillä.
Päätulos oli, että oppilaat kokivat luottamuksensa kykyyn ratkaista arkielämän ongelmia kasvavan (z = −3,104, p = 0,002) efektikoon ollessa suuri (d = 0,97), ja he kokivat myös taipumuksen välttää arkielämän ongelmanratkaisua vähenevän (z = −2,258, p = 0,024) efektikoon ollessa keskisuuri (d = 0,63). Oppilaat olivat myös hyvin innostuneita Scratch-ohjelmoinnista, ja he käyttivät keskimäärin n. 19 % ympäristön ominaisuuksista. Ongelmanratkaisukykyä mittaavan mittarin Cronbachin alfa on 0,8, ja mittarin alkuperäisen version validiteetti on laajasti tunnustettu.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Scratch-ohjelmointi on lapsia innostavaa, se voi muokata myönteisesti heidän minäpystyvyyttään, ja sitä voidaan käyttää jopa ohjelmallisten käsitteiden ja ohjelmistojen tekoon liittyvien prosessien opettamiseen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34589]