“Everyone understood me, and no one judged me” : studying language learning within a highly motivated engagement with valued social practices
Seppänen, Elmeri (2015-09-09)
Seppänen, Elmeri
E. Seppänen
09.09.2015
© 2015 Elmeri Seppänen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201509101984
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201509101984
Tiivistelmä
This Pro Gradu Thesis studies language learning within a highly motivated engagement with social values that the participants value. The data for this study was collected from the YET (Youth, Europe and Theatre) Project, an international theatre project held in Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio for first and second year students in cooperation with a Dutch school, Teylingen College, and Dutch students. The data was collected via conducting English spoken language skill tests both before and after the project on 18 Finnish students and interviewing them afterwards about their personal views, opinions and experiences with the project. Researcher observation and participation were also used throughout the research. The purpose was to study what kind of a learning environment the YET project created, especially considering language learning and communication anxiety, and discuss whether similar projects would be useful.
The thesis is mainly based on the works of Gee, whose theories were useful for this thesis especially because of his work with identities and affinity groups and spaces (Gee 2004, 2007). His principles for good language learning (Gee, 2007) were used to gauge whether or not the YET project was an effective learning environment. The thesis is part of a larger framework of school ethnographic research due to its subject-centric viewpoint. The interviews, supported by observation and participation, were conducted as theme interviews for the purpose of honouring the subjective view of the informants, while the oral skill tests were employed to facilitate as wide an understanding of the phenomenon as possible.
The main conclusion of the thesis was that the YET project was an immensely positive experience for all of the participants, and as such it was good at facilitating identity repair work; students who were previously unsure of their English skills gained confidence while speaking it, and realised they had the ability to use and improve their English. Furthermore, almost every student reported increased fluency and ease while speaking English, ranging from a slight to a major change. The speaking tests suggested that the two-week project was beneficial to some, but not necessarily all students. While nervous students grew more confident during the project, it was not clearly reflected in the oral skill tests. There was no clear trend as to which kinds of students improved.
Despite the projects underwhelming results in the skill tests, due to the projects capacities in identity repair work it is suggested that more similar projects be developed. There are very few similar opportunities in schools at the moment; projects or situations that are aimed to improve the students’ confidence without them being graded. However, some study should be conducted regarding the possibilities of longer projects for increased effectiveness, as the short length of the YET project very likely limited some of its possible good qualities. Tämä Pro Gradu tutkielma käsittelee kielenoppimista tilanteissa, jonka sosiaalisia arvoja osallistujat arvostavat, ja joissa osallistujilla on korkea motivaatio. Tätä tutkitaan YET-projektin (Youth, Europe and Theatre) kautta, joka on kansainvälinen teatteriprojekti, joka pidetään vuosittain Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa yhteistyössä hollantilaisen Teylingen College -koulun kanssa. Tutkimusmateriaali on kerätty suorittamalla 18 opiskelijalle suullinen englannin kielitaidon koe ennen ja jälkeen projektin, haastattelemalla heitä projektin jälkeen, sekä seuraamalla projektia ja osallistumalla joihinkin sen aktiviteetteihin. Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia millaisen oppimisympäristön YET-projekti tarjoaa kielenoppimiseen ja kommunikaatiojännitykseen keskittyen, sekä pohtia olisiko samankaltaisten projektien hyödyntäminen jatkossa järkevää.
Tutkimus perustuu pitkälti 32 hyvän oppimisen periaatetteeseen (Gee, 2007). Pitkälti näihin viitaten perustellaan YET-projektin oppimisympäristön onnistuneisuus. Geen esitelmän mukaiset termit identiteetti, identiteetin korjaus ja affinity group ja space (’mieltymysryhmä ja -tila’) ovat tutkimuksen keskiössä. Geen oppimisteorioiden mukaan oppiminen on pääasiassa sosiaalisiin tilanteisiin osallistumista.
Tämä tutkimus keskittyy subjektiiviseen kokemukseen. Tähän perustuen tutkimus kuuluukin kouluetnografiaan, koska juuri se keskittyy tutkittavien henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tätä ajatellen osallistujat haastateltiin teemahaastatteluin, joita tuki observointi ja osallistuminen. Myös kielikokeita käytettiin, koska tarkoitus oli saada mahdollisimman moninainen ymmärrys projektista.
Tutkimuksen merkittävin tulos oli, että YET projekti oli äärimmäisen positiivinen kokemus kaikille siihen osallistuneille opiskelijoille. Tämä mahdollisti opiskelijoille oppimisidentiteetin korjausta; epävarmatkin opiskelijat alkoivat uskoa omiin kykyihinsä, eivätkä enää ajatelleet olevansa huonoja englannin opiskelijoita. Lisäksi lähes joka ainoa opiskelija ilmoitti, että projektin aikana englannin puhumisesta tuli luontevampaa. Opiskelijoilla suoritettujen suullisten kielitaitotestien valossa projektista oli selkeää hyötyä noin kolmasosalle opiskelijoista, mutta kaikkien kohdalla eroja ei syntynyt projektin aikana. Testit eivät osoittaneet, että oppimista olisi tapahtunut erityisesti jossakin ryhmässä tai joillakin osa-alueilla, vaan tulokset paranivat tasaisesti kaikissa ryhmissä.
Projektilla oli kuitenkin selkeitä positiivisia lopputuloksia juuri identiteetinkorjaustyössä. Koska vastaavia projekteja, joissa keskitytään opiskelijoiden itsevarmuuden kehittämiseen eikä arvosteluun, on normaalissa koulutyössä vähän, on YET-projekti arvokas. Tällaisia projekteja olisi hyvä suunnitella lisää, joskin miettien, josko projektin pituutta voisi jollain tavalla kasvattaa; kaksi viikkoa on varsin lyhyt aika oppimista ajatellen.
The thesis is mainly based on the works of Gee, whose theories were useful for this thesis especially because of his work with identities and affinity groups and spaces (Gee 2004, 2007). His principles for good language learning (Gee, 2007) were used to gauge whether or not the YET project was an effective learning environment. The thesis is part of a larger framework of school ethnographic research due to its subject-centric viewpoint. The interviews, supported by observation and participation, were conducted as theme interviews for the purpose of honouring the subjective view of the informants, while the oral skill tests were employed to facilitate as wide an understanding of the phenomenon as possible.
The main conclusion of the thesis was that the YET project was an immensely positive experience for all of the participants, and as such it was good at facilitating identity repair work; students who were previously unsure of their English skills gained confidence while speaking it, and realised they had the ability to use and improve their English. Furthermore, almost every student reported increased fluency and ease while speaking English, ranging from a slight to a major change. The speaking tests suggested that the two-week project was beneficial to some, but not necessarily all students. While nervous students grew more confident during the project, it was not clearly reflected in the oral skill tests. There was no clear trend as to which kinds of students improved.
Despite the projects underwhelming results in the skill tests, due to the projects capacities in identity repair work it is suggested that more similar projects be developed. There are very few similar opportunities in schools at the moment; projects or situations that are aimed to improve the students’ confidence without them being graded. However, some study should be conducted regarding the possibilities of longer projects for increased effectiveness, as the short length of the YET project very likely limited some of its possible good qualities.
Tutkimus perustuu pitkälti 32 hyvän oppimisen periaatetteeseen (Gee, 2007). Pitkälti näihin viitaten perustellaan YET-projektin oppimisympäristön onnistuneisuus. Geen esitelmän mukaiset termit identiteetti, identiteetin korjaus ja affinity group ja space (’mieltymysryhmä ja -tila’) ovat tutkimuksen keskiössä. Geen oppimisteorioiden mukaan oppiminen on pääasiassa sosiaalisiin tilanteisiin osallistumista.
Tämä tutkimus keskittyy subjektiiviseen kokemukseen. Tähän perustuen tutkimus kuuluukin kouluetnografiaan, koska juuri se keskittyy tutkittavien henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tätä ajatellen osallistujat haastateltiin teemahaastatteluin, joita tuki observointi ja osallistuminen. Myös kielikokeita käytettiin, koska tarkoitus oli saada mahdollisimman moninainen ymmärrys projektista.
Tutkimuksen merkittävin tulos oli, että YET projekti oli äärimmäisen positiivinen kokemus kaikille siihen osallistuneille opiskelijoille. Tämä mahdollisti opiskelijoille oppimisidentiteetin korjausta; epävarmatkin opiskelijat alkoivat uskoa omiin kykyihinsä, eivätkä enää ajatelleet olevansa huonoja englannin opiskelijoita. Lisäksi lähes joka ainoa opiskelija ilmoitti, että projektin aikana englannin puhumisesta tuli luontevampaa. Opiskelijoilla suoritettujen suullisten kielitaitotestien valossa projektista oli selkeää hyötyä noin kolmasosalle opiskelijoista, mutta kaikkien kohdalla eroja ei syntynyt projektin aikana. Testit eivät osoittaneet, että oppimista olisi tapahtunut erityisesti jossakin ryhmässä tai joillakin osa-alueilla, vaan tulokset paranivat tasaisesti kaikissa ryhmissä.
Projektilla oli kuitenkin selkeitä positiivisia lopputuloksia juuri identiteetinkorjaustyössä. Koska vastaavia projekteja, joissa keskitytään opiskelijoiden itsevarmuuden kehittämiseen eikä arvosteluun, on normaalissa koulutyössä vähän, on YET-projekti arvokas. Tällaisia projekteja olisi hyvä suunnitella lisää, joskin miettien, josko projektin pituutta voisi jollain tavalla kasvattaa; kaksi viikkoa on varsin lyhyt aika oppimista ajatellen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34589]