Kyberarkeologisen museotyön haasteet ja mahdollisuudet : tapausesimerkkinä ”Keskisuomalaista elämää rautakaudella” -näyttelysuunnitelma
Kivioja, Tiina (2015-01-28)
T. Kivioja
28.01.2015
© 2015 Tiina Kivioja. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201501291042
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201501291042
Tiivistelmä
Työni käsittelee arkeologiselle museopedagogiikalle hyödyllisiä digitaalisen arkeologian käytäntöjä, päähuomion suuntautuessa professori Maurizio Forten määrittelemään kyberarkeologiaan, jolle ominaisia piirteitä ovat täysdigitaalinen työnkulku (workflow) ja sen läpinäkyvyys sekä virtuaaliympäristöjen käyttö arkeologisten tulkintojen esittämiseen ja keskinäiseen vertailuun.
Lähestyn aihetta tapausesimerkin kautta, suunnittelemalla arkeologisen näyttelysuunnitelmaehdotuksen Keski-Suomen museolle, mahdollisena osana museon 2016 alkavaan remonttiin liittyvää perusnäyttelyuudistusta. Tarkoitukseni on selvittää miten digitaalipainotteinen arkeologinen näyttelysuunnitelma olisi koostettava, että se voisi parhaiten palvella ja täyttää museoiden tarpeita ja velvoitteita nykypäivän tilanteessa, jolle on leimallista rajutkin teknologiset muutokset sekä museoita ja arkeologiaakin kohtaavat muutospaineet. Toisin sanoen, näyttelysuunnitelman teko ei tässä tilanteessa ole suoraviivainen tekninen suoritus, vaan siihen linkittyy paljon eri tasoisia teknologisia, poliittisia, organisatorisia, sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia tekijöitä.
Lähestyn tätä hajanaista ja muuttuvaista tutkimuskenttääni hermeneuttisella otteella, pyrkien ymmärtämään kokonaisuutta sen osatekijöistä käsin, ja osatekijöitä kokonaisuudesta käsin: kartoitan sekä museoiden että arkeologian nykytilaa ja muutosta, huomioiden erityisesti arkeologian digitaalista kehitystä, jäsentäen ja havainnollistaen sitä kronologisten “kasvuvaiheiden” kautta, sekä jäsentämällä sen olennaisimpia työkaluja kyberarkeologisen työnkulun mukaiseksi “työkalupakiksi”. Saman metodologisen asenteen mukaisesti olen tehnyt myös näyttelysuunnitelman avoimesti ja adaptiivisesti edelleen kehitettäväksi muuttuvissa tilanteissa.
Käytän lähinnä kirjallisia lähteitä, jotka aiheeni luonteesta johtuen ovat hyvin monilukuisia ja -tasoisia: monografioita, artikkeleita, standardeja, suosituksia, raportteja, laatumäärityksiä, lehtiartikkeleita, kotisivuja ja ruutukaappauksia. Tein myös sähköpostikyselyn maakuntamuseoille, lisäksi olen itse 3D-skannannut 10 museoesinettä näyttelysuunnitelmaa tukemaan ja esinemallinnuksen prosessia selkeyttämään. Päälähteinäni ja innoittajinani pidän Maurizio Forten 2007–2014 julkaisuja sekä Graham Blackin Transforming Museums in the 21st Century -teosta.
Keskeinen tulos on, että kuvaamani näyttelymalli voi nähdäkseni vastata useisiin alan museotyötä kohtaaviin haasteisiin, ollen samalla kiinnostava, informatiivinen, historiallisesti perusteltu ja tieteellisesti läpinäkyvä. Toteutukseen kuitenkin liittyy epävarmuuksia, joista osa on teknologisia ja taloudellisia, yhtenä haasteena olen todennut 3D-alan saaman vähäisen huomion etenkin muistiorganisaatioiden toimintaa ohjaavissa ohjeistuksissa, standardeissa ja strategioissa.
Suositan työssäni monipuolista lisätutkimusta sekä poikkitieteellisiä yhteistyöhankkeita aiheesta.
Lähestyn aihetta tapausesimerkin kautta, suunnittelemalla arkeologisen näyttelysuunnitelmaehdotuksen Keski-Suomen museolle, mahdollisena osana museon 2016 alkavaan remonttiin liittyvää perusnäyttelyuudistusta. Tarkoitukseni on selvittää miten digitaalipainotteinen arkeologinen näyttelysuunnitelma olisi koostettava, että se voisi parhaiten palvella ja täyttää museoiden tarpeita ja velvoitteita nykypäivän tilanteessa, jolle on leimallista rajutkin teknologiset muutokset sekä museoita ja arkeologiaakin kohtaavat muutospaineet. Toisin sanoen, näyttelysuunnitelman teko ei tässä tilanteessa ole suoraviivainen tekninen suoritus, vaan siihen linkittyy paljon eri tasoisia teknologisia, poliittisia, organisatorisia, sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia tekijöitä.
Lähestyn tätä hajanaista ja muuttuvaista tutkimuskenttääni hermeneuttisella otteella, pyrkien ymmärtämään kokonaisuutta sen osatekijöistä käsin, ja osatekijöitä kokonaisuudesta käsin: kartoitan sekä museoiden että arkeologian nykytilaa ja muutosta, huomioiden erityisesti arkeologian digitaalista kehitystä, jäsentäen ja havainnollistaen sitä kronologisten “kasvuvaiheiden” kautta, sekä jäsentämällä sen olennaisimpia työkaluja kyberarkeologisen työnkulun mukaiseksi “työkalupakiksi”. Saman metodologisen asenteen mukaisesti olen tehnyt myös näyttelysuunnitelman avoimesti ja adaptiivisesti edelleen kehitettäväksi muuttuvissa tilanteissa.
Käytän lähinnä kirjallisia lähteitä, jotka aiheeni luonteesta johtuen ovat hyvin monilukuisia ja -tasoisia: monografioita, artikkeleita, standardeja, suosituksia, raportteja, laatumäärityksiä, lehtiartikkeleita, kotisivuja ja ruutukaappauksia. Tein myös sähköpostikyselyn maakuntamuseoille, lisäksi olen itse 3D-skannannut 10 museoesinettä näyttelysuunnitelmaa tukemaan ja esinemallinnuksen prosessia selkeyttämään. Päälähteinäni ja innoittajinani pidän Maurizio Forten 2007–2014 julkaisuja sekä Graham Blackin Transforming Museums in the 21st Century -teosta.
Keskeinen tulos on, että kuvaamani näyttelymalli voi nähdäkseni vastata useisiin alan museotyötä kohtaaviin haasteisiin, ollen samalla kiinnostava, informatiivinen, historiallisesti perusteltu ja tieteellisesti läpinäkyvä. Toteutukseen kuitenkin liittyy epävarmuuksia, joista osa on teknologisia ja taloudellisia, yhtenä haasteena olen todennut 3D-alan saaman vähäisen huomion etenkin muistiorganisaatioiden toimintaa ohjaavissa ohjeistuksissa, standardeissa ja strategioissa.
Suositan työssäni monipuolista lisätutkimusta sekä poikkitieteellisiä yhteistyöhankkeita aiheesta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38841]