Vanhempi-lapsisuhteen yhteys oppilaan sosiaaliseen asemaan koulussa

Abstract

Tutkimus on toteutettu tutkijan omasta mielenkiinnosta oppilaiden välisiä sosiaalisia suhteita kohtaan. Työn tavoitteena on hahmottaa oppilaiden sosiaalista asemaa koulussa ja niihin mahdollisesti vaikuttavia oppilaan kotitaustoja (perherakenne, perheen ajankäyttö ja kodin kasvatuskäytännöt). Oppilaan sosiaalista asemaa on tutkittu hänen ryhmäaseman ja ystävyyssuhteiden avulla. Kotitaustoja on selvitetty oppilaiden mielipiteillä heidän vanhempiensa käyttämistä kasvatustyyleistä ja heidän kanssa vietetyn ajan määrästä.

Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisen eli määrällisen tutkimuksen keinoin. Aineisto on kerätty strukturoidulla kyselylomakkeella ja sosiometrisellä mittauksella yhden koulun viides- ja kuudesluokkalaisilta. Yhteensä tutkimuksessa on mukana 65 oppilasta viidestä eri luokasta. Analysoinnissa on käytetty vanhempi–lapsi-suhteen osalta frekvenssejä, korrelaatiokertoimia ja parametrittomia merkitsevyystestejä. Oppilaan sosiaalisen aseman selvittäminen on suoritettu ilman tilastolaskentaa havaintomatriiseja tulkitsemalla.

Tutkimuksesta käy ilmi, että yleisesti kodeissa on käytössä ohjaavan kasvatuksen keinot, joilla pyritään opastamaan lasta oikeanlaiseen käytökseen yhdessä keskustelemalla ja tukemalla häntä. Lasten mielestä heidän vanhempansa viettävät heidän kanssaan yhteistä aikaa. Koska kasvatustyylit ja yhteisen ajan määrä kodeissa ei juuri vaihtele suuria eroja lasten kotitaustan vaikutuksessa heidän sosiaaliseen asemaansa ei löydy. On kuitenkin havaittavissa, että hieman autoritaarisemmasta kasvatusympäristöstä tulevat lapset sijoittuvat sivussaolijan asemaan ja kokevat itsensä yksinäiseksi. Yksinäisiä ja sivussaolijoita näytteessä esiintyy kohtalaisen vähän.

Tutkimuksen yleistettävyys ei ole maantieteellisesti suuri, mutta hyödynnettävissä samankokoisen näytteen vertailussa. Koen tutkimuksella olleen hyötyä ammattitaitoni kehittymiseen, sillä oppilaiden väliset suhteet liittyvät läheisesti opetuksen järjestämiseen.