Oppilaan matematiikan oppimisen haasteet opettajan näkökulmasta

Abstract

Pro-gradu -tutkielmani aiheena on tarkastella opettajien näkemyksiä matematiikan oppimisen haasteisiin. Tutkielma koostuu teoriaa koskevasta osuudesta sekä Ylivieskan seutukunnan matematiikan ja luonnontieteiden opettajille suunnatusta matematiikan oppimiseen liittyvästä kyselytutkimuksesta. Teoriaa koskevassa osuudessa syvennytään matemaattisen ajattelun perusteisiin, matematiikan oppimisen erityispiirteisiin, matematiikkaan liittyviin oppimisvaikeuksiin ja opettamiseen liittyviin haasteisiin. Valitsin tutkielmani aiheen matematiikan alueelta, koska aineeseen liittyy mielenkiintoisia asenteita, uskomuksia ja kliseitä. Alakoulussa matematiikan merkitys pienille oppilaille on kiistattoman suuri ja tuolloin luotu pohja toimii perustana, paitsi tulevalle matemaattiselle menestykselle, myös yleisesti muullekin koulumenestykselle. Puhumme lapsen ja nuoren eräänlaisesta matemaattisen identiteetin rakentumisesta.

Tutkielmani toinen osa käsittää vuonna 2014 tehdyn kyselytutkimuksen, joka tuotti aineistona n. 100 kappaletta palautettuja kyselylomakkeita. Kyselytutkimustani voidaan tiedonhankinnan strategisesta valinnasta tarkastellen pitää fenomenografisena, koska kysely selvittää ja luokittelee ihmisten käsityksiä asioista. Ihmisten käsitykset ovat aina subjektiivisia ja mielipiteisiin vaikuttavat muun muassa henkilökohtaiset kokemukset, koulutustausta, ikä, opetuskokemuksen pituus ja oma käyttöteoria sekä opettajaidentiteetti. Opettajien keskuudessa saattaa esiintyä myös koulukuntaan, eli omaksuttuihin oppimisteorioihin liittyviä eroja. Fenomenografinen näkökulma korostaakin, että on olemassa yksi maailma, josta ihmiset muodostavat erilaisia käsityksiä. Tutkijan tehtävänä on kiinnittää huomoita näihin erilaisiin käsityksiin asioiden tiloista sekä kirjata, jäsentää ja luokitella näkökulmia. On huomattava, että tutkittavien ajattelumallit ovat kovin kontekstisidonnaisia ja yksilöllisiä. Tämän vuoksi niiden yleistettävyyteen konkreettisiin ongelmatilanteisiin tuleekin suhtautua tietyllä varauksellisuudella. Kysymys onkin fenomenografian kuvailevasta ja ei niinkään yhtä ainoaa totuutta hakevasta ominaispiirteestä. Päämetodologiselta ja myös raportoinnin kannalta tutkimus toteuttaa enemmänkin kvalitatiivistä, kuin kvantitatiivistä tutkimusotetta. Kyselylomake koostuu ydinkysymyksiltään avoimista kysymyksistä, eikä kvantitatiiviselle survey-tutkimukselle tyypillisiä strukturoituja valintakysymyksiä lomakkeessa ole lainkaan.

Kyselytutkimus osoittaa opettajilla olevan varsin selväpiirteinen kuva niistä matematiikan osa-alueista, joissa oppilailla on oppimisongelmia samoin kuin niistä tekijöistä, jotka noita ongelmia aiheuttavat. Omalta kohdaltaan opettajat pystyivät nimeämään ja käsitteellistämään selkeästi myös niitä osa-alueita, joita heidän näkemyksensä mukaan on oppilaille helppoa tai vaikeaa opettaa. Opettajilla oli myös runsaasti omia konkreettisia uudistusmielisiä kehittämisehdotuksia siihen, miten matematiikan opettamista pitäisi kehittää. Tarvetta nähtiin kehittää opetusta enemmän toiminnallisempaan suuntaan ja sellaiseksi, että se huomioisi paremmin kaikki oppilaat ja olisi myös opettajan opetustehtävän näkökulmasta mielekkäämpää.