Opettajien kertomuksia amusian kohtaamisesta peruskoulun musiikinopetuksessa

Abstract

Amusia on synnynnäinen tai aivovamman kautta aiheutunut kyvyttömyys hahmottaa ja tuottaa musiikkia normaalien oletusten mukaisesti. Normaaleina oletuksina voidaan pitää musiikin perustaitoja, jotka musiikin opiskelun määrästä riippumatta mahdollistavat yksilön osallistumisen ja reagoimisen oman kulttuuripiirinsä musiikkiin. (Ayotte, Peretz & Hyde, 2003.) Amusia on tullut musiikkikasvatuksen tutkimuksen käsitteistöön musiikkipsykologian ja erityisesti musiikin neuropsykologian alalta. Musiikkikasvatuksen alalla on herätty erilaisten oppijoiden tarpeisiin melko myöhään muihin kasvatusaloihin verrattuna ja suomalainen erityismusiikkikasvatus ottaakin monilta osin vasta ensi askeliaan. Amusia on käsitteenä useille alan ammattilaisillekin uusi eikä suomenkielistä tutkimuskirjallisuutta amusiasta ole tarjolla. Amusian puutteellinen huomioiminen musiikinopetuksessa johtuu pitkälti opettajien koulutuksen ja tiedon puutteesta. Tutkimuksen tehtävä on tuoda esiin, mitä opettajat kertovat musiikille erityisen oppimisvaikeuden eli amusian kohtaamisesta peruskoulun musiikinopetuksessa. Lisäksi tutkielmassa tuodaan esiin miten opettajat kertovat toimineensa amusikon kanssa.

Tutkimuksen viitekehyksessä käsitellään oppimisvaikeuksia laaja-alaisuuden ja erityisyyden näkökulmasta. Laaja-alaiset oppimisen vaikeudet vaikuttavat lapsen oppimiseen kokonaisvaltaisesti aiheuttaen erilaisia toimintakyvyn haasteita. Erityiset oppimisvaikeudet taas ilmenevät tarkkarajaisemmin nimenomaan esimerkiksi musiikin alueella. Sekä laaja-alaiset että erityiset oppimisvaikeudet voivat vaikuttaa lapsen vuorovaikutussuhteisiin ja pystyvyysodotuksiin. Viitekehyksessä käsitellään myös musiikin oppimista ja siihen liittyviä haasteita. Musikaalisuuden käsitettä ei amusia keskustelun yhteydessä voida välttää, sillä amusia rinnastetaan hyvin usein arkikielessä epämusikaalisuudeksi. Amusiaa ei kuitenkaan voida pitää synonyyminä epämusikaalisuudelle. Mikäli musiikin oppimisessa ilmenee haasteita, erityismusiikkikasvatus tarjoaa opettajalle työkaluja vastata oppilaan tuen tarpeisiin esimerkiksi erilaisen nuotintamisen, sovitusten tai erikoissoitinten avulla. Amusiasta on alettu kerätä laajempaa empiiristä tutkimustietoa vasta viime vuosikymmeninä. Amusian todentamiseksi on kehitelty The Montreal battery of evaluation of amusia -testi (MBEA), joka pohjautuu musiikillisen havaintokyvyn ja muistin malliin. Testissä testataan koehenkilön suoriutumista kuudessa eri osa-alueessa (asteikko, kontuuri, intervalli, rytmi, metriikka ja musiikillinen muisti) ja sen avulla voidaan selvittää missä musiikillisen havaintokyvyn komponentissa ongelmat mahdollisesti ovat. Tässä tutkimuksessa amusikkoja ei testattu MBEA-testillä vaan aineiston tuottaneet opettajat kertoivat oppilaista, jotka heidän arvionsa mukaan sopivat MBEA-testin pohjalta annettuun kuvaukseen amusikosta.

Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä peruskoulussa musiikkia opettavan opettajan kirjoitelmasta. Tutkimuksen aineisto on tuotettu kerronnallisesti ja kerätty opettajilta sähköisessä muodossa. Aineisto on analysoitu kategorisen sisällönanalyysin keinoin ja tuloksista on muodostettu kolme pääluokkaa (amusian ilmeneminen, opettajien kokemukset sekä amusikko ja muu luokka musiikinopetuksessa). Opettajien mukaan amusia ilmenee selkeimmin laulutaidon puutteina sekä vaikeuksina osallistua yhteissoittoon. Opettajien kokemukset amusikon opettamisesta vaihtelivat turhautumisesta onnistumisen iloon. Suurimpana yksittäisenä teemana opettajien kokemuksista nousi esiin resurssipula, jonka vuoksi opettajat ovat kokeneet voimattomuutta amusikon opettamisessa. Myös amusian vaikutukset amusikon vuorovaikutussuhteisiin ja sosiaaliseen ryhmäytymiseen nousivat esiin merkittävinä teemoina.

Tutkimuksen tuloksista voidaan vetää johtopäätös, että tietoa amusiasta ja koulutusta sen kohtaamiseen koulujen musiikinopetuksessa tarvitaan runsaasti lisää. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opettajat toivat esiin, että amusia oli heille uusi asia. Rajallinen aika ja resurssien puute aiheuttavat sen, että opettajilla ei ole mahdollisuutta tarjota riittävää tukea erityistä tukea tarvitseville oppilaille musiikinopetuksessa. Opettajat kertoivat hyvin niukkasanaisesti amusikkojen kanssa käyttämistään toimintatavoista. Onkin syytä pohtia toteutuuko musiikinopetuksessa kaikkien lasten oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja oikeuteen saada tarvittaessa erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Musiikinopetusta olisi syytä kehittää yhä systemaattisempaan suuntaan ja turvata kaikkien oikeus hyvään ja johdonmukaiseen opetukseen. Opettajat kertoivat myös amusian aiheuttavan vaikeita sosiaalisia tilanteita musiikintunneilla. Amusian vaikutus lapsen vuorovaikutussuhteisiin ja vuorovaikutukselliseen oppimiseen olisivatkin tärkeitä jatkotutkimusaiheita.