Äidin korjausaloitteet keskustelussa 2-vuotiaan ja 3-vuotiaan lapsen kanssa
Kemppinen, Anna (2015-10-14)
A. Kemppinen
14.10.2015
© 2015 Anna Kemppinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510152080
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510152080
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa äidin tekemiä korjausaloitteita lapsen kanssa käydyssä keskustelussa lapsen ollessa 2 vuoden ja 3 vuoden iässä. Korjausaloitteet ovat keskustelun osanottajien keino käsitellä ongelmalliseksi koettuja keskustelun osasia (Sorjonen, 1997). Niillä pyritään yhteisymmärryksen eli intersubjektiivisuuden ylläpitämiseen keskustelun osanottajien välillä. Korjausaloitteita tarkasteltiin tutkimuksessa sekä määrällisesti että laadullisesti.
Tutkimuksen aineisto koostui neljän äiti-lapsiparin videoiduista vuorovaikutustilanteista kahdessa eri ikäpisteessä. Laadullinen analyysi tehtiin keskustelunanalyysiä menetelmänä käyttäen. Määrällisessä tarkastelussa keskityttiin eri äiti-lapsiparien välillä esiintyvään korjausaloitteiden määrän vaihteluun, sekä eri korjausaloitetyyppien määrälliseen vaihteluun molemmissa ikäpisteissä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että äidit tekevät enemmän korjausaloitteita lapsen ollessa 2 vuoden iässä kuin 3 vuoden iässä. Korjausaloitteiden määrä väheni ikäpisteiden välillä jopa puoleen. Yleisin korjausaloitetyyppi oli suora korjaus, joka kohdistui yleensä lapsen tuottamaan fonologisesti puutteelliseen ilmaisuun. Suorien korjausten määrä tukee hoivapuheen piirteisiin liittyvää aiempaa tutkimusta: olennaisien sanojen tai lauseen osien toistolla äiti pyrkii tukemaan lapsen puheen ymmärtämistä (Laalo & Kunnari, 2012). Äidin tekemä korjausaloite sai lapsen muokkaamaan tuottamaansa ilmausta vain kahdessa tilanteessa.
Keskustelunanalyysiä menetelmänä käyttämällä saadaan logopedisen tutkimuksen kentälle äärimmäisen tärkeää, yksityiskohtaista tietoa äiti–lapsivuorovaikutuksesta. Äidin tekemien korjausaloitteiden tarkastelu kahdessa eri ikäpisteessä tarjoaa näkökulmia korjausaloitteiden vaihtelusta hyvin aktiivisessa lapsen kielenkehityksen vaiheessa. Tyypillisesti kehittyvien lasten ja heidän vanhempiensa keskustelua tutkimalla kerrytetään keskustelutaitoja koskevaa perustutkimusta. Tähän tietoon voidaan peilata myöhemmin sellaisten äiti-lapsiparien keskustelun piirteitä, joiden vuorovaikutus poikkeaa syystä tai toisesta tyypillisestä kehityksestä. Tuloksista voidaan myös ottaa aineksia vanhempilähtöisen kuntoutuksen suunnitteluun.
Tutkimuksen aineisto koostui neljän äiti-lapsiparin videoiduista vuorovaikutustilanteista kahdessa eri ikäpisteessä. Laadullinen analyysi tehtiin keskustelunanalyysiä menetelmänä käyttäen. Määrällisessä tarkastelussa keskityttiin eri äiti-lapsiparien välillä esiintyvään korjausaloitteiden määrän vaihteluun, sekä eri korjausaloitetyyppien määrälliseen vaihteluun molemmissa ikäpisteissä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että äidit tekevät enemmän korjausaloitteita lapsen ollessa 2 vuoden iässä kuin 3 vuoden iässä. Korjausaloitteiden määrä väheni ikäpisteiden välillä jopa puoleen. Yleisin korjausaloitetyyppi oli suora korjaus, joka kohdistui yleensä lapsen tuottamaan fonologisesti puutteelliseen ilmaisuun. Suorien korjausten määrä tukee hoivapuheen piirteisiin liittyvää aiempaa tutkimusta: olennaisien sanojen tai lauseen osien toistolla äiti pyrkii tukemaan lapsen puheen ymmärtämistä (Laalo & Kunnari, 2012). Äidin tekemä korjausaloite sai lapsen muokkaamaan tuottamaansa ilmausta vain kahdessa tilanteessa.
Keskustelunanalyysiä menetelmänä käyttämällä saadaan logopedisen tutkimuksen kentälle äärimmäisen tärkeää, yksityiskohtaista tietoa äiti–lapsivuorovaikutuksesta. Äidin tekemien korjausaloitteiden tarkastelu kahdessa eri ikäpisteessä tarjoaa näkökulmia korjausaloitteiden vaihtelusta hyvin aktiivisessa lapsen kielenkehityksen vaiheessa. Tyypillisesti kehittyvien lasten ja heidän vanhempiensa keskustelua tutkimalla kerrytetään keskustelutaitoja koskevaa perustutkimusta. Tähän tietoon voidaan peilata myöhemmin sellaisten äiti-lapsiparien keskustelun piirteitä, joiden vuorovaikutus poikkeaa syystä tai toisesta tyypillisestä kehityksestä. Tuloksista voidaan myös ottaa aineksia vanhempilähtöisen kuntoutuksen suunnitteluun.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [34589]