Vanhoillislestadiolaisuus ja koulukokemukset : kolmen liikkeestä lähteneen opettajaopiskelijan kokemuksia

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä lähteneiden opettajaksi opiskelevien koulukokemuksia. Tutkimustehtäviksi muotoutuivat: 1. Millaisia koulukokemuksia on vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneillä luokanopettajaopiskelijoilla? 2. Miten vanhoillislestadiolaisuudessa opitut kiellot ja säännöt ovat muovanneet koulukokemuksia ja kasvua naisena?

Tutkimukseni kirjallisuuskatsaus alkaa lestadiolaisuuden synnystä, jossa käsittelen lestadiolaisen herätysliikkeen syntyyn vaikuttaneita asioita. Tämän jälkeen käsittelen Lars Leevi Laestadiusta, joka on lestadiolaisen liikkeen ¨synnyttäjä¨ eli alulle panija. Alkuvaiheen jälkeen liike hajaantui ja vanhoillislestadiolaisuudesta tuli sen suurin ryhmittymä. Vanhoillislestadiolaisuuden alalukuina käsittelen liikkeen organisoitumista, liikkeen kulttuuria sekä naisten ja lasten asemaa liikkeen sisällä. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen myös koulukokemuksia. Olen kerännyt eri tutkijoiden ajatuksia, mitä koulukokemukset ovat ja mitä ne pitävät sisällään.

Metodologinen viitekehykseni on saanut vaikutteita tutkimukseeni narratiivisuudesta ja fenomenologiasta. Kumpikaan näistä teoreettisista viitekehyksistä ei toteudu työssäni täydellisenä tutkimuksen alusta loppuun. Narratiivisuus tutkimuksessani viittaa siihen, että haastateltavat kertoivat kertomuksia omista koulukokemuksistaan ja elämästään. Fenomenologinen ¨vire¨ näkyy tutkimuksessani siten, että tutkin kokemuksia ja merkityksiä.

Aineistokeruumenetelmänä olen käyttänyt haastattelua. Tutkimukseni haastateltavien määrä on kolme. Aineiston analysoimisessa olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimukseni löydöksistä nousi esiin: kasvaminen vanhoillislestadiolaisen yhteisön piirissä, turvallinen yhteisö, ahdistava yhteisö, erilaisuuden kokemus kouluyhteisössä, opettajan merkitys vaikeiksi koetuissa tilanteissa, luokkatovereiden asenne erilaisuuteen, selviytyminen omassa elämässä, oman kehollisuuden ja naiseuden kasvu ja koulukokemusten vaikutukset tulevaan omaan opettajuuteen.

Tutkimukseni johtopäätökset ovat, että vanhoillislestadiolaisilla lapsilla on monia riskejä kokea koulussa toiseuden ja erilaisuuden tunnetta. Voidaan myös todeta, että opettajan merkitys vaikeissa tilanteissa nähtiin pettymyksenä. Opettajat eivät osanneet keskustella asiasta lasten kanssa. Tiukkojen sääntöjen kanssa eläneenä haastateltavat kokivat kehonsa vieraana, ja kehon ilmaisun vaikeana, jota vasta aikuisena ovat alkaneet kehittämään. Tulevina luokanopettajina haastateltavat haluavat luoda avoimempaa ja vuorovaikutuksellisempaa koulukulttuuria, jossa vanhoillislestadiolaisuus ei ole tabu.