Musiikin opettaminen: mörkö vai mahdollisuus? : luokanopettajaopiskelijoiden koulumuistoja ja niiden merkityksiä suhtautumiseen musiikkia ja sen opettamista kohtaan

Abstract

Kuvaan tutkimuksessani Oulun yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden koulumuistoja suhteessa musiikin opetukseen ja oppimiseen, ja selvitän muistojen yhteyttä opiskelijoiden nykyiseen suhtautumiseen musiikin opettamista kohtaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu musiikkikasvatuksen asemasta opetussuunnitelmassa, peruskoulussa ja luokanopettajakoulutuksessa, musiikin oppimista käsittelevistä teorioista sekä aikaisemmista tutkimuksista, joissa käsitellään koulu- ja opettajamuistojen merkityksiä opetuksessa, oppimisessa ja asenteiden muodostumisessa. Tutkimusaineistoni on narratiivinen, ja analysoin tuloksia sisällönanalyysimenetelmän avulla. Tutkimushenkilöinä on neljä Oulun yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijaa, ja keräsin tutkimusaineiston teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimukseni tarkoitus ei ole tuottaa yleistettävissä olevaa tutkimustietoa, vaan kuvata intensiivisesti yksittäisten opiskelijoiden koulukokemusten ja aikuisiän asennoitumisen yhteyttä.

Tulosten perusteella suhtautuminen musiikkiin yleisesti näyttäytyy melko positiivisena, mutta itse opettamiseen kielteisenä. Musiikin opettaminen koetaan jännittävänä ja pelottavana, ja voimakkaimmin kielteisen asenteen syntymiseen vaikuttavat heikko taitotaso soitto- ja teoriaosaamisessa sekä kokemuksen puute. Tuloksista kävi ilmi, että opiskelijoiden mielestä luokanopettajakoulutuksen musiikin opinnot eivät ole kattavia suhteessa siihen, mitä musiikin opettaminen käytännössä edellyttäisi.

Muistikuvilla on merkityksensä opiskelijoiden käsityksissä itsestään musiikin opettajana sekä asennoitumisessa musiikin opettamiseen. Opiskelijat toivat muistikuvien kautta esille sekä positiivisesti että negatiivisesti latautuneita emootioitaan. Negatiivisiksi kokemuksiksi muistettiin yksipuolisten opetusmenetelmien käyttö, opettajajohtoinen opetus, nöyryyttävät kokemukset, opettajan valta-aseman vääränlainen hyväksikäyttö ja oppilaiden epätasa-arvoinen kohtelu. Positiivisiin kokemuksiin lukeutuivat oppilaan erityinen huomioiminen (”spesiaali” kohtelu), onnistumisen kokemukset, esiintymiset ja mahdollisuudet eri instrumenttien kokeilemiseen.

Opiskelijoiden koulumuistot heijastuvat heidän nykyiseen suhtautumiseensa musiikin opettamista kohtaan. Tämä tuli ilmi kuvauksissa, joissa toistui pääajatus ”en aio toimia samalla tavalla, kuten musiikin opettajani aikoinaan toimi”. Opiskelijat korostivat, että he haluavat omassa opetuksessaan toteuttaa monipuolisempia, innostavampia ja suorittamisen painetta poissulkevia opetustuokioita, joiden pääroolissa on mukava yhdessä tekeminen. Koulumuistoilla näyttäisi siis olevan selkeä yhteys siihen, millaisena opiskelijat musiikin opettamisen ja itsensä musiikkikasvattajana kokevat.