Sepsispotilaiden luuytimen tukikudossolujen erilaistuminen luusoluksi ja kokeellisen sepsismallin vaikutus solujen kollegeenituotantoon

Abstract

Vaikeassa sepsiksessä kuolleisuus on korkea ja ennustetta on parannettu varhaisella tunnistamisella, aikaisin aloitetulla antibiootilla ja tavoiteohjatulla nestehoidolla. Sepsiksessä sytokiinien liikatuotannolla on nykykäsityksen mukaan suuri rooli. Luuytimen mesenkymaaliset tukikudossolut ovat aiemmissa tutkimuksissa vaimentaneet tulehdusta ja niitä tutkitaan intensiivisesti. Sepsiksen hoidossa soluterapiatutkimus on vielä lapsenkengissä. Tutkimusta tarvitaan solujen vaikutuksesta elimistön paranemisprosessien tukemisessa vaikeassa tulehduksessa ja päinvastoin vaikean tulehduksen vaikutusta solujen elin- ja toimintakykyyn. Tässä tutkielmassa selvitettiin 9 lyhyen aikaa septistä shokkia sairastaneiden potilaiden luuytimen solujen erilaistumiskykyä luusoluiksi määrittämällä kalsiumpitoisuus ja AFOS-aktiivisuus sekä jakautumiskykyä MTT-testin avulla. Vertailuryhmänä toimi elektiivisen lonkkaleikkauksen yhteydessä otetut solut. Lisäksi kokeellisessa sepsismallissa tutkittiin 4 vuorokauden altistuksen jälkeen solujen kyky tuottaa kollageenia määrittämällä PINP-pitoisuudet elatusnesteestä altistuksen jälkeen. Solujen erilaistumiskyky ja jakautumiskyky eivät ole selkeästi huonontuneet, kun ne pääsevät tulehdusympäristöstä ei-tulehdukselliseen soluviljely-ympäristöön. Kokeellisessa sepsismallissa PINP-tasot laskivat huomattavasti vertailuryhmiin verrattuna.