”Kutsumustyöläiset” : tutkimus opettajien työhyvinvoinnista

Abstract

Opettajan työtä tekevät usein alansa ”kutsumustyöläiset”. Opettajan työ 2010-luvulla ei ole pelkkää opettamista tai kasvattamista, vaan se sisältää laajan kirjon erilaisia vastuualueita, joihin vaaditaan paneutumista ja erityisosaamista samalla kuitenkin suhteellisen vähäisiä resursseja tai työnohjausta hyödyntäen. Opettaja tekee työtään omalla persoonallaan, mikä voi olla parhaimmillaan hänen työnsä kantava voima ja toisaalta taas erittäin kuluttavaa. Opettajan ammatti pitää sisällään laajan kirjon erilaisia tehtäviä, joihin opettajat eivät välttämättä saa riittäviä valmiuksia nykymuotoisessa opettajankoulutuksessa, joka tosin vaikuttaa olevan edelleen vetovoimainen ala Suomessa. Usea koulutukseen hakija puhuukin omalla kohdallaan kutsumusammatista.

Tässä tutkimuksessani haen vastausta siihen, miten opettajat voivat tänä päivänä työssään. Tähän liittyen selvitän myös, mitkä seikat vaikuttavat opettajien työhyvinvointiin ja miten heidän työnsä on organisoitu, jotta he voisivat hyvin ja pystyisivät suoriutumaan työstään hyvin. Tutkielma pitää sisällään myös opettajan työn vertailua menneiden vuosien ja nykytilanteen välillä, sekä ajatuksia ja pohdintaa työn kuvasta tulevaisuudessa. Opettajan työnkuva on laajentunut ja monipuolistunut vuosikymmenien varrella esimerkiksi monikulttuuristumisen ja teknologisoitumisen myötä. Kurinpitokeinot ovat määrätty rajallisiksi aiemman fyysisen kurituksen sijaan. Tämä muutos ei kerro pelkästään opettajan työstä, vaan koko yhteiskuntamme muutoksesta. Autoritaarisesta opettajuudesta on siirrytty humaanimpaan tapaan kohdata lapsia. Tämän lisäksi avaan opettajien työuupumusta käsitteenä sekä kerron siihen mahdollisista liittyvistä syistä, esimerkiksi koulumaailmassa suhteellisen usein tapahtuvista uudistuksista, inkluusiosta, jo aiemmin mainitusta monikulttuuristumisesta, yhteiskunnallisista ongelmista ja luokkahuoneen sisäisistä ongelmista.

Empiirisessä osuudessa tutkin nettikyselyn avulla, miten opettajat voivat työssään, sekä mitkä asiat vaikuttavat heidän työhyvinvointiinsa joko sitä kehittäen tai sitä heikentäen. Monivalintakysymysten lisäksi opettajilla oli mahdollisuus kertoa omin sanoin työhyvinvointiin liittyvistä ajatuksistaan. Tieteellisenä teoriassa käytän Karasekin työn hallintamallia kasvatussosiologisessa viitekehyksessä.

Tutkimukseni johtopäätöksissä nousee keskeisesti esille opettajien kaipaama työnohjaus, mitä käsittelen enemmän tutkielmani loppupuolella. Jotta kuvaukseni opettajien työhyvinvoinnista 2010-luvulla olisi kattava, pohdin tutkimuksessani opettajien saamaa työnohjausta ja sen toteutusta opetusalalla. Työnohjaus on yksi tärkeä elementti työhyvinvoinnista puhuttaessa, joten sen käsittely ja toteutuksen arviointi ovat tärkeässä roolissa.