Motoriset jäljittelytaidot ja niiden yhteys kielellisiin taitoihin kielellisesti tyypillisesti kehittyneillä ja kielenkehityksessään viivästyneillä 4–6-vuotiailla lapsilla

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää 4–6-vuotiaiden lasten motorisia jäljittelytaitoja ja niiden yhteyttä kielellisiin taitoihin. Tässä yhteydessä tutkittiin, kuinka lapset suoriutuivat yksinkertaista motorista jäljittelyä edellyttävässä käden liikkeiden jäljittelytehtävässä, oliko jäljittelytaidoissa eroja kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden ja kielenkehityksessään viivästyneiden lasten välillä ja olivatko jäljittelytaidot yhteydessä lasten kielellisiin taitoihin.

Tutkimuksen koehenkilöiden kielelliset taidot arvioitiin Reynellin kielellisen kehityksen testillä (RDLSIII). Kielenkehityksessään viivästyneiden lasten ryhmä koottiin lapsista, jotka tutkimushetkellä kävivät puheterapiassa kielenkehityksen viiveen vuoksi ja joiden kielellinen suoriutumisikä Reynell-testissä oli vähintään vuoden jäljessä kronologisesta iästä. Kriteerit täyttäviä lapsia ryhmään saatiin yhteensä 13, joista 7 poikaa ja 6 tyttöä. Lapset olivat iältään 4;3–6;3-vuotiaita. Verrokkiryhmä koottiin päivähoidossa olevista lapsista, joiden suoriutuminen Reynellin-testissä oli ikäodotuksen mukainen.

Lasten motorisia jäljittelytaitoja tutkittiin käyttäen jäljittelytehtävinä kompleksisuudeltaan vaihtelevia, yksinkertaisia korviin kohdistuvia käden liikkeitä. Aiemman käyttäytymis- ja neurotieteellisen tutkimuksen perusteella tähän tutkimukseen pyrittiin löytämään jäljittelytehtävä, jonka toteuttamisen aikana aktivoituvat aivoalueet ovat todennäköisesti ainakin osittain samoja kuin kielellisen prosessointiin osallistuvat aivoalueet ja jossa jäljittelyn neurologisena välittäjänä toimii peilineuronijärjestelmä.

Tutkimus osoitti, että laadullisesti koe- ja verrokkiryhmän lasten tekemät jäljittelyvirheet eivät poikenneet toisistaan eivätkä aiemmissa tutkimuksissa tyypillisiksi osoittautuneista virheistä. Kokonaisuudessaan lapset tekivät vähemmän virheitä jäljittelytehtävissä kuin saman ikäiset lapset aiemmissa tutkimuksissa. Koe- ja verrokkiryhmän lapset eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi jäljittelytaidoiltaan. Kielenkehityksessään viivästyneiden lasten ryhmässä sekä jäljittelytaitojen ja puheen tuoton että jäljittelytaitojen ja kielellisen kokonaissuoriutumisen välillä vaikutti olevan keskinkertainen positiivinen yhteys. Verrokkiryhmässä vastaavien taitojen välillä oli sen sijaan havaittavissa heikko negatiivinen yhteys. Tilastollista merkitsevyyttä näille yhteyksille ei kuitenkaan löytynyt. Yhteyttä jäljittelytaitojen ja puheen ymmärtämisen välillä ei havaittu kummassakaan ryhmässä.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että kielellisten taitojen ja yksinkertaisten motoristen jäljittelytaitojen välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kielellisesti tyypillisesti kehittyneillä tai kielenkehityksessään viivästyneillä 4–6-vuotiailla lapsilla. Havainnon varmistaminen edellyttäisi kuitenkin jatkotutkimusta suuremmalla ja/tai nuoremmalla koehenkilöryhmällä.