”Nuoruus oli kuin nopea lintu” : suurten ikäluokkien nuoruus 1950–1960-luvuilla omaelämäkerrallisten tekstien kuvaamana

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani olen tutkinut vuosina 1940–1955-syntyneiden suomalaisten omaelämäkerrallisia tekstejä heidän nuoruudestaan. Tutkimukseni keskiössä on ollut heidän omat kokemuksensa, ajatuksensa ja käsityksensä siitä, mitä ja millaista on ollut olla nuori 1950–960-luvuilla.

Tutkimukseni pohjautuu Nuorisotutkimusseuran, Nuoren Voiman Liiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2010 järjestämään Oi nuoruus -kirjoituskilpailun ”Nuoruus eilen” -sarjan aineistoon. Kirjoituksia on kaikkiaan 274, joista olen rajannut vuosina 1940–1955-syntyneiden tekstit. Kaiken kaikkiaan tutkimukseeni sisältyy 86 kirjoittajaa, joista miehiä on 23 ja naisia 63. Otanta on huomattavan naisvoittoinen, mikä myös jossain määrin on vaikuttanut tutkimukseni muotoutumiseen ja tarkasteltaviin aihepiireihin.

Tutkimukseni keskeinen menetelmä on omaelämäkerrallisten aineistojen kvalitatiivinen analyysi ja tulkinta. Omaelämäkertatekstit ovat haastava tutkimusaineisto, sillä muistelun ja muistiaineksen luotettavuutta voidaan aina kyseenalaistaa. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut luoda yhtä selkeää kertomusta eletystä nuoruudesta, vaan koota useiden erilaisten muistojen kautta monimuotoinen kokonaisuus, joka kattaisi kirjoittajien nuoruuteen liittämät piirteet. Samalla pyrin rakentamaan kirjoittajien muistojen välille avainkokemuksia, jotka yhdistävät kokonaista sukupolvea.

Tutkimukseni keskeisimmät tulokset liittyvät nuoruuden rajoihin ja sisältöihin. Kouluinstituution piirissä vietetty aika nousee esiin keskeisimmäksi koko kirjoittajaotannan nuoruutta yhdistäväksi tekijäksi. Siirtymät koulujärjestelmässä muodostavat kirjoittajien nuoruudessa yhtenäisen ja yhdistävän, mutta myös jossain määrin erottavan matkan. Osallisuus laajenevasta koulutuksesta on merkittävä sukupolvea yhdistävä kokemus. Toinen keskeinen tutkimustulos liittyy niin ikään koulutukseen. Kirjoittajien nuoruusmuistoista nousee selkeästi esiin 1950–1960-lukujen suomalaisen yhteiskunnan selkeä luokkatietoisuus ja sosiaalisten taustojen merkitys. Koulumaailma näkyy erityisenä ympäristönä sosiaaliselle erottelulle. Kirjoittajille nuoruus oli kamppailua omaa, sosiaalisesti heikompaa taustaansa vastaan. Tässä koulutus osoittautui merkittäväksi väyläksi kohota sosiaalisessa arvostuksessa. Näin ollen omaelämäkertojen kirjoittajien nuoruudesta nousee keskeisenä esiin kokemus ”luokkaretkestä” ja selviämisestä muuttuvassa yhteiskunnassa. Näin ollen keskeisimmät kirjoittajien muistoja yhteen sitovat teemat liittyvät koulutukseen ja omiin sosiaalisiin lähtökohtiin ja niiden tuomiin haasteisiin.