Matematiikka-ahdistus esiopetusikäisillä lapsilla
Helanen, Leena; Moilanen, Maria (2014-03-13)
L. Helanen; M. Moilanen
13.03.2014
© 2014 Leena Helanen, Maria Moilanen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201403141190
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201403141190
Tiivistelmä
Helasen kandidaatintutkielmassa (2009) matematiikka-ahdistuksen piirteiden esiintyvyydestä ilmeni, että jo esiopetusikäisillä lapsilla esiintyy matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Pro gradu -tutkielmamme tavoitteena oli selvittää, missä määrin matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiintyy. Halusimme myös tarkastella, millaisia matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiopetusikäisillä esiintyy sekä vertailla eroja matematiikka-ahdistuksen piirteissä matemaattisesti heikkojen ja matemaattisesti vahvojen lasten välillä. Tutkimuksessa tuodaan esille lapsen näkökulma itsestään matematiikan oppijana sekä tunteista, jotka liittyvät matematiikkaan.
Teoreettinen viitekehys muodostuu neljästä tutkimuksemme kannalta keskeisestä käsitteestä, jotka ovat 1) minäkäsitys, 2) matematiikkakuva, 3) asenne matematiikkaa kohtaan sekä 4) matematiikka-ahdistus. Näiden käsitteiden kautta olemme avanneet matematiikan luonnetta ja merkitystä sekä matematiikka-ahdistuksen piirteitä, niiden ilmenemisen syitä ja ahdistuksen seurauksia lapsen minäkäsitykselle ja oppimiselle.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin keväällä 2010 ja 2011 Pohjois-Suomessa. Mahdollistaaksemme laajan tutkimusotannan (N=83), tiedonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua lomakehaastattelua. Esiopettajat esittivät kyselylomakkeen kysymykset lapsille ja kirjasivat vastaukset lomakkeisiin. Opettajat haastattelivat ryhmänsä matemaattisesti heikointa tyttöä ja poikaa sekä matemaattisesti vahvinta tyttöä ja poikaa. Lisäksi opettajat vastasivat muutamiin suoraan heille esitettyihin kysymyksiin. Analysoimme aineistoa yksiulotteisen tarkastelun kautta sekä ristiintaulukoinnin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että esiopetusikäisillä lapsilla esiintyi matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Niitä esiintyi sekä matemaattisesti vahvoilla että heikoilla lapsilla. Kuitenkin matemaattisesti heikoilla lapsilla matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiintyi selvästi enemmän ja ne olivat monimuotoisempia. Heikoilla lapsilla piirteet ilmenivät enemmän arkailuna, epäröintinä ja levottomuutena matemaattisissa tilanteissa sekä matemaattisen toiminnan välttelynä. Matemaattisesti vahvoilla lapsilla matematiikka-ahdistuksen piirteet liittyivät voimakkaasti jännittämiseen ja suorituspaineisiin. Pääasiassa lapset suhtautuivat matematiikkaan positiivisesti sekä pitivät matematiikan parissa työskentelyssä. Lähes kaikki lapset pitivät matematiikkaa tärkeänä. Yli puolet tunsivat osaavansa matematiikkaa hyvin. Kuitenkin aineistosta nousi esille noin kymmenen prosentin joukko, joilla oli negatiivisia tuntemuksia matematiikkaa kohtaan tai jopa selviä matematiikka-ahdistuksen piirteitä.
Tutkimus tarjoaa esiopetuksen kentälle informaatiota matematiikka-ahdistuksen piirteistä. Opettajan on tärkeää havainnoida lapsen toimintaa matematiikan parissa, pystyäkseen tukemaan lasta yksilöllisten tarpeiden mukaan sekä ehkäisemään matematiikka-ahdistuksen syntymistä.
Teoreettinen viitekehys muodostuu neljästä tutkimuksemme kannalta keskeisestä käsitteestä, jotka ovat 1) minäkäsitys, 2) matematiikkakuva, 3) asenne matematiikkaa kohtaan sekä 4) matematiikka-ahdistus. Näiden käsitteiden kautta olemme avanneet matematiikan luonnetta ja merkitystä sekä matematiikka-ahdistuksen piirteitä, niiden ilmenemisen syitä ja ahdistuksen seurauksia lapsen minäkäsitykselle ja oppimiselle.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin keväällä 2010 ja 2011 Pohjois-Suomessa. Mahdollistaaksemme laajan tutkimusotannan (N=83), tiedonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua lomakehaastattelua. Esiopettajat esittivät kyselylomakkeen kysymykset lapsille ja kirjasivat vastaukset lomakkeisiin. Opettajat haastattelivat ryhmänsä matemaattisesti heikointa tyttöä ja poikaa sekä matemaattisesti vahvinta tyttöä ja poikaa. Lisäksi opettajat vastasivat muutamiin suoraan heille esitettyihin kysymyksiin. Analysoimme aineistoa yksiulotteisen tarkastelun kautta sekä ristiintaulukoinnin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että esiopetusikäisillä lapsilla esiintyi matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Niitä esiintyi sekä matemaattisesti vahvoilla että heikoilla lapsilla. Kuitenkin matemaattisesti heikoilla lapsilla matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiintyi selvästi enemmän ja ne olivat monimuotoisempia. Heikoilla lapsilla piirteet ilmenivät enemmän arkailuna, epäröintinä ja levottomuutena matemaattisissa tilanteissa sekä matemaattisen toiminnan välttelynä. Matemaattisesti vahvoilla lapsilla matematiikka-ahdistuksen piirteet liittyivät voimakkaasti jännittämiseen ja suorituspaineisiin. Pääasiassa lapset suhtautuivat matematiikkaan positiivisesti sekä pitivät matematiikan parissa työskentelyssä. Lähes kaikki lapset pitivät matematiikkaa tärkeänä. Yli puolet tunsivat osaavansa matematiikkaa hyvin. Kuitenkin aineistosta nousi esille noin kymmenen prosentin joukko, joilla oli negatiivisia tuntemuksia matematiikkaa kohtaan tai jopa selviä matematiikka-ahdistuksen piirteitä.
Tutkimus tarjoaa esiopetuksen kentälle informaatiota matematiikka-ahdistuksen piirteistä. Opettajan on tärkeää havainnoida lapsen toimintaa matematiikan parissa, pystyäkseen tukemaan lasta yksilöllisten tarpeiden mukaan sekä ehkäisemään matematiikka-ahdistuksen syntymistä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38840]