Pienet tarinankertojat ystävyyden äärellä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tarinoita pienet lapset haluavat kertoa, kun aiheena on ystävyys. Tutkielman tavoitteena oli tuoda esiin tarinat ystävyydestä ja ryhmään kuulumisesta lasten kertomana. Lisäksi tutkielmalla haluttiin kiinnittää aikuisten huomio pienten lasten kokonaisvaltaiseen kerrontaan ja kannustettiin kuuntelemaan lasten tarinoita.

Tutkielman tieteelliset lähtökohdat pohjattiin lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen sekä kerronnallisuuteen. Lapset nähtiin kanssatutkijoina ja oman kulttuurinsa asiantuntijoina. Tällä tarkoitettiin sitä, että lapset osallistuivat aktiivisesti tutkielman aineistonkeruuvaiheeseen ja heidän tuottamaansa tietoa arvostettiin. Lasten tapaa ilmaista itseään pyrittiin ottamaan huomioon aineistonkeruumenetelmien valinnalla sekä perehtymällä lasten kerronnan maailmaan. Lasten erilaisia tarinoita pyrittiin kuulemaan ja tällä tavoin arvostamaan jokaista kerrottua tarinaa.

Aineisto kerättiin syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana erään yksityisen päiväkodin 3–5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmän jokaiselle lapselle annettiin mahdollisuus osallistua tutkielmaan, joten osallistujat määräytyivät tutkimuslupien ja läsnäolojen perusteella. Tutkielmaan osallistui seitsemän 3–5-vuotiasta lasta. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin avointa haastattelua, osallistuvaa havainnointia, draamallisuutta ja leikkiä, sadutusta sekä piirtämistä. Aineistonkeruutilanteet nauhoitettiin nauhurilla sadutusta lukuun ottamatta. Tämän lisäksi havainnot kirjattiin tutkimuspäiväkirjaan, jota käytettiin aktiivisesti aineiston hankinnan aikana. Aineiston analyysi oli aineistolähtöinen, mutta siinä sovellettiin Braunin & Clarken (2006) temaattista analyysiä.

Lasten kertomat tarinat jaettiin viiteen eri tarinateemaan, jotka olivat: kiintymykseen liittyvät tarinat, leikkiin pääsy -tarinat, konfliktitarinat, kulttuuritarinat sekä luovat tarinat.

Tulosten mukaan lasten kertomat tarinat ystävyydestä käsittivät laajasti lasten sen hetkistä elämää. Lasten tarinoiden mukaan päiväkodissa solmitut ystävyyssuhteet koettiin merkittävinä ja ystävistä haluttiin kertoa. Lasten kerronnasta ilmeni, että ystäviin oli kiinnytty ja heitä myös ikävöitiin. Lisäksi lapsen elämään kuuluvista muista merkittävistä lapsista ja aikuisista kerrottiin tarinoita. Tutkielmassa selvisi, että leikkiin pääseminen oli monimutkainen prosessi ja lapset käyttivät siihen erilaisia keinoja ja vaatimuksia. Esimerkiksi kaverin varaaminen ja omien taitojen esittely olivat keinoja päästä mukaan leikkiin. Muilta lapsilta vaadittiin leikkien, lelujen ja erilaisten hahmojen tuntemista. Lisäksi lapset arvostivat hyviä sosiaalisia taitoja ja osalle sukupuolella oli merkitystä. Lapset kertoivat myös muutamia kiusaamistarinoita, joissa he olivat olleet itse osallisina tai sivustaseuraajina. Kerronnasta ilmeni, että lapset olivat kokeneet sekä fyysistä että psyykkistä kiusaamista. Kiusaamisen lisäksi tutkielmassa käsiteltiin eläviä konflikteja, jotka syntyivät lasten välille tutkimustilanteissa. Lasten tarinoissa tuotiin voimakkaasti esille myös tämän päivän lastenkulttuuriin liittyvää kerrontaa, joissa käsiteltiin erilaisia tuotteita, leluja, elokuvia, pelejä ja lasten omistajuutta. Luovat tarinat sisältävät spontaaneja tarinoita, jotka kerrottiin aikuisen näkökulmasta katsottuna yllättävissä yhteyksissä ja niiden sisältö näyttäytyi epäloogisena kerrontana.

Pohdinnassa tarkasteltiin lasten oikeutta olla osana vertaisryhmää ja solmia merkittäviä ystävyyssuhteita. Lisäksi arvioitiin lastenkulttuurin ja markkinoiden hyötyjä ja haittoja. Eettisyyttä on tarkasteltu läpi tutkielman kriittisesti sekä itseään arvioiden. Luotettavuuteen on pyritty kuvaamalla tarkoin ja avoimesti tutkielman eri vaiheita, menetelmiä ja tuloksia.