Lapsen laulanta kotona
Sarajärvi, Reeta (2014-11-13)
R. Sarajärvi
13.11.2014
© 2014 Reeta Sarajärvi. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201411142001
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201411142001
Tiivistelmä
Lasten laulamalla kertomista on tutkittu vähän, vaikka lasten laulamista ja sen omaksumista on luokiteltu eri tavoin. Tutkimuksessa tarkastellaan lapsen spontaaneihin lauluihin sisältyvää ja liittyvää kerrontaa kotona. Työ sijoittuu kerronnallisen tutkimuksen ja lapsuudentutkimuksen alueille ja siinä on etnografisia ja etnomusikologisia piirteitä.
Tutkimuksessa kysytään: Millaista on lapsen laulanta kotona? Lapsen laulantaa katsotaan kerronnan ja runolaulun näkökulmasta. Lapsen tapaa kertoa laulamalla tarkastellaan osana ihmissuhteita, perheen kerronnallisia käytänteitä ja konkreettista ympäristöä.
Tutkimuksen tekemisen paikkana on koti. Aineisto on tuotettu 4-vuotiaan tytön ja hänen äitinsä välisessä suhteessa. Aineisto on kerätty lokakuun 2013 ja helmikuun 2014 välisenä aikana. Se sisältää lapsen laulamalla kertomista, jota tutkimuksessa nimitetään laulannaksi. Tutkimusmateriaali sisältää pääasiallisen aineiston lisäksi lapsen ja tutkijan välisiä keskusteluepisodeja ja tutkijan tutkimuspäiväkirjan. Aineistoa on lähestytty erilaisin lukutavoin; teemoitellen, katsoen laulantaa laajemmassa ympäristössä ja kirjoittamalla. Laulujen säveltä on analysoitu, vaikka melodiakulut jäävät pääosin näkymättömiin tässä tutkimuksessa.
Lapsen laulanta on spontaania ja omalakista. Siinä näkyy lapsen kokemuksia, ympäröivää maailmaa ja kulttuurisia piirteitä. Lapsen laulanta ei vastaa aikamme vakiintuneita käsityksiä laulamisesta. Se on vapaata, hetkessä syntyvää improvisaatiota, joka ei toistu samanlaisena. Laulanta tulee kuuluviin leikin tai muun toiminnan yhteydessä persoonallisesti ja ennakoimattomasti. Lapsen liike ja laulannan sävel sulautuvat luontevasti toisiinsa. Lapsi tulkitsee uudelleen myös valmiita lauluja tilanteesta, paikasta ja tunteestaan riippuen. Laulanta on prosessimaista, eikä sillä ole vakiintunutta muotoa. Laulanta on aivan kuin tila, mikä tulee hetkittäin kuuluviin lapsen kerronnan jatkumossa.
Tutkimus laajentaa länsimaisen kulttuurin käsitystä laulamisesta. Lapsen laulannan tarkasteleminen auttaa huomaamaan ja arvostamaan keskuudessamme elävää, omaleimaista, rikasta ja monimuotoista kerrontaa. Tutkimus avaa uusia näkökulmia lapsen maailmasta kasvatusalalla ja musiikin parissa työskenteleville sekä vanhemmille.
Tutkimuksessa kysytään: Millaista on lapsen laulanta kotona? Lapsen laulantaa katsotaan kerronnan ja runolaulun näkökulmasta. Lapsen tapaa kertoa laulamalla tarkastellaan osana ihmissuhteita, perheen kerronnallisia käytänteitä ja konkreettista ympäristöä.
Tutkimuksen tekemisen paikkana on koti. Aineisto on tuotettu 4-vuotiaan tytön ja hänen äitinsä välisessä suhteessa. Aineisto on kerätty lokakuun 2013 ja helmikuun 2014 välisenä aikana. Se sisältää lapsen laulamalla kertomista, jota tutkimuksessa nimitetään laulannaksi. Tutkimusmateriaali sisältää pääasiallisen aineiston lisäksi lapsen ja tutkijan välisiä keskusteluepisodeja ja tutkijan tutkimuspäiväkirjan. Aineistoa on lähestytty erilaisin lukutavoin; teemoitellen, katsoen laulantaa laajemmassa ympäristössä ja kirjoittamalla. Laulujen säveltä on analysoitu, vaikka melodiakulut jäävät pääosin näkymättömiin tässä tutkimuksessa.
Lapsen laulanta on spontaania ja omalakista. Siinä näkyy lapsen kokemuksia, ympäröivää maailmaa ja kulttuurisia piirteitä. Lapsen laulanta ei vastaa aikamme vakiintuneita käsityksiä laulamisesta. Se on vapaata, hetkessä syntyvää improvisaatiota, joka ei toistu samanlaisena. Laulanta tulee kuuluviin leikin tai muun toiminnan yhteydessä persoonallisesti ja ennakoimattomasti. Lapsen liike ja laulannan sävel sulautuvat luontevasti toisiinsa. Lapsi tulkitsee uudelleen myös valmiita lauluja tilanteesta, paikasta ja tunteestaan riippuen. Laulanta on prosessimaista, eikä sillä ole vakiintunutta muotoa. Laulanta on aivan kuin tila, mikä tulee hetkittäin kuuluviin lapsen kerronnan jatkumossa.
Tutkimus laajentaa länsimaisen kulttuurin käsitystä laulamisesta. Lapsen laulannan tarkasteleminen auttaa huomaamaan ja arvostamaan keskuudessamme elävää, omaleimaista, rikasta ja monimuotoista kerrontaa. Tutkimus avaa uusia näkökulmia lapsen maailmasta kasvatusalalla ja musiikin parissa työskenteleville sekä vanhemmille.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [36660]