Varhaisen puheen ja kielen kehityksen yhteys myöhempään änkytyksen esiintymiseen
Kortesoja, Niina (2014-05-14)
N. Kortesoja
14.05.2014
© 2014 Niina Kortesoja. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405151388
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405151388
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko varhaisella puheen ja kielen kehityksellä yhteyttä myöhempään änkytysoireen esiintymiseen kahdeksan vuoden iässä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin perinataalisten ja kehityksellisten riskitekijöiden sekä vanhempien koulutustason yhteyttä änkytykseen.
Tutkimuksen väestöpohjainen aineisto koostui Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohortin (NFBC 1986) lasten tiedoista. Kohorttiaineisto on kerätty Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksessa Pohjois-Suomen alueelta. Syntymäkohorttiin (n=9432) tulivat mukaan kaikki pohjoissuomalaiset lapset, joiden arvioitu syntymäajankohta oli välillä 1.7.1985 ja 30.6.1986. Kahdeksanvuotiaiden änkytysoireisten lasten lukumäärä oli koko aineistossa 68. Tutkimuksessa poissulkukriteereinä toimivat lapsen kuulo- tai kehitysvamma, jolloin lopullinen aineisto muodostui 40 änkyttävän ja 8841 verrokkiryhmän lapsen tiedoista.
Tutkimuksessa selvisi, että viive joko varhaisessa (9kk) tai myöhemmässä (5v) puheen ymmärtämisen kehitysvaiheessa voi olla suuntaa antava merkki myöhemmästä änkytysoireen ilmaantumisesta. Tutkimus osoitti myös vahvasti sen, että epänormaalit piirteet lapsen kokonaiskehityksessä, todettu muu puhehäiriö seitsemään ikävuoteen mennessä ja puheterapian tarve alle 4-vuotiaana ovat kaikki riskitekijöitä, joilla on tilastollisesti merkitsevä yhteys änkytysoireen esiintymiseen 8-vuotiaana. Änkytysoireisilla lapsilla havaittiin esiintyvän myös merkittävästi enemmän kuumeiluun liittyviä kouristuksia sujuvasti puhuviin lapsiin verrattuna. Perinataalikauteen liittyvistä riskitekijöistä mikään ei noussut esiin merkittävästi änkytysoireisten lasten keskuudessa. Tässä tutkimuksessa vanhemman koulutustason ja änkytyksen myöhemmän esiintyvyyden välillä ei todettu olevan mitään yhteyttä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että änkytykseen liittyy kielellistä heikkoutta ja että nämä vaikeudet voivat näyttäytyä jo suhteellisen varhaisissa kielen ja puheen kehityksen vaiheissa. Tulokset viittaavat siihen, että niitä lapsia, joilla on havaittu viive puheen ymmärtämisen taidoissa, jokin muu puhehäiriö, varhainen puheterapian tarve tai jokin epänormaali piirre kokonais-kehityksessä, tulisi seurata myöhemmän änkytyksen puhkeamisen varalta yli kouluikään asti.
Tutkimuksen väestöpohjainen aineisto koostui Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohortin (NFBC 1986) lasten tiedoista. Kohorttiaineisto on kerätty Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksessa Pohjois-Suomen alueelta. Syntymäkohorttiin (n=9432) tulivat mukaan kaikki pohjoissuomalaiset lapset, joiden arvioitu syntymäajankohta oli välillä 1.7.1985 ja 30.6.1986. Kahdeksanvuotiaiden änkytysoireisten lasten lukumäärä oli koko aineistossa 68. Tutkimuksessa poissulkukriteereinä toimivat lapsen kuulo- tai kehitysvamma, jolloin lopullinen aineisto muodostui 40 änkyttävän ja 8841 verrokkiryhmän lapsen tiedoista.
Tutkimuksessa selvisi, että viive joko varhaisessa (9kk) tai myöhemmässä (5v) puheen ymmärtämisen kehitysvaiheessa voi olla suuntaa antava merkki myöhemmästä änkytysoireen ilmaantumisesta. Tutkimus osoitti myös vahvasti sen, että epänormaalit piirteet lapsen kokonaiskehityksessä, todettu muu puhehäiriö seitsemään ikävuoteen mennessä ja puheterapian tarve alle 4-vuotiaana ovat kaikki riskitekijöitä, joilla on tilastollisesti merkitsevä yhteys änkytysoireen esiintymiseen 8-vuotiaana. Änkytysoireisilla lapsilla havaittiin esiintyvän myös merkittävästi enemmän kuumeiluun liittyviä kouristuksia sujuvasti puhuviin lapsiin verrattuna. Perinataalikauteen liittyvistä riskitekijöistä mikään ei noussut esiin merkittävästi änkytysoireisten lasten keskuudessa. Tässä tutkimuksessa vanhemman koulutustason ja änkytyksen myöhemmän esiintyvyyden välillä ei todettu olevan mitään yhteyttä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että änkytykseen liittyy kielellistä heikkoutta ja että nämä vaikeudet voivat näyttäytyä jo suhteellisen varhaisissa kielen ja puheen kehityksen vaiheissa. Tulokset viittaavat siihen, että niitä lapsia, joilla on havaittu viive puheen ymmärtämisen taidoissa, jokin muu puhehäiriö, varhainen puheterapian tarve tai jokin epänormaali piirre kokonais-kehityksessä, tulisi seurata myöhemmän änkytyksen puhkeamisen varalta yli kouluikään asti.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [41224]