Luokanopettaja oppilaan minäkuvan tukijana

Abstract

Minäkuva on käsitteenä tärkeä, koska se vaikuttaa ihmisen elämään moniulotteisesti. Tutkielman viitekehys käsittelee lapsen minäkuvaa, sen kehitystä ja tukemista. Minäkuvaan liittyvä käsitteistö on hyvin laaja, eikä sitä voi rajata ainoastaan minäkuvan käsitteeseen. Viitekehyksessä käsitellään myös käsitettä minä, jota minäkuva, identiteetti ja itsetunto siivittävät. Rajasimme minäkuvan kehityksen ja erityisesti sen tukemisen ikäluokkiin 0–12.

Pro gradu -tutkielman aiheen valitsimme yhteisen kiinnostuksen pohjalta. Aihe on myös aina ajankohtainen. Yhdeksi perusopetuksen kasvatustavoitteeksi on Suomen perusopetuslain (628/1998, 4§) asetuksessa säädetty kehittää oppilaan myönteistä minäkuvaa. Opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2004) on määritelty perusopetuksen yhdeksi tavoitteeksi antaa oppilaalle mahdollisuus myönteisen minäkuvan kehitykseen.

Pro gradu -tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten luokanopettajat määrittelevät minäkuvan käsitteen ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia he kokevat olevan oppilaan minäkuvan tukemisessa. Tärkeimpänä tavoitteena oli selvittää millaisia keinoja kahdella kajaanilaisella luokanopettajalla on tukea oppilaan minäkuvaa.

Tutkimuksemme on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus ja tiedonhankinnan strategiana on käytetty fenomenografiaa. Aineisto on hankittu puolistrukturoidun teemahaastattelun, videoinnin sekä havainnoinnin avulla. Aineisto kerättiin tammikuun 2013 aikana ja tutkittavina oli kaksi kajaanilaista peruskoulun luokanopettajaa. Aineisto on analysoitu deduktiivista logiikkaa noudattaen.

Tutkimustulokset osoittavat, että tutkittavat luokanopettajat ymmärtävät, mitä minäkuvalla tarkoitetaan ja he pitävät sitä merkittävänä oppilaan oppimisen kannalta. Tutkimus osoittaa, että kohdehenkilöt kokevat minäkuvan tukemisen olevan yksi oppimisen edellytyksistä. Tärkeimmäksi minäkuvan tukemisen tekijäksi tässä tutkimuksessa nousee positiivinen palaute ja sosiaalinen vuorovaikutus, jota ilman minäkuva ei pääse kehittymään. Minäkuva kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja vaatii kehittyäkseen turvallisen ympäristön, joten opettajan rooli minäkuvan tukemisessa on keskeinen.

Tutkimustulosten perusteella minäkuvan tukemisen haasteena ovat kasvaneet oppilasmäärät ja ajanpuute. Lisäksi luokanopettajat tiedostavat, etteivät voi yksinään vaikuttaa oppilaan minäkuvaan, vaan siihen vaikuttavat yksilön sosiaalinen ympäristö ja vanhemmat. Luokanopettajat kuitenkin kokevat, että minäkuvan tukemiselle on aikaa opettajan niin halutessaan.

Luokanopettajat kertoivat käyttävänsä minäkuvan tukemisen yhtenä keinona oppilaan perusturvallisuuden lisäämistä, koska ilman sitä minäkuva ei pääse kehittymään. Ilman oppilaan perusturvallisuuden tunnetta minäkuvan tukeminen on myös haasteellisempaa. Molemmat haastateltavat korostavat sosiaalista vuorovaikutusta ja palautteen merkitystä minäkuvan tukemisessa, koska ilman sosiaalista vuorovaikutusta minäkuvaa ei voida tukea.

Tutkimuksemme on hyödyllinen, koska se lisää tietoa minäkuvan merkittävyydestä ja sen tukemisen tärkeydestä. On välttämätöntä, että opettajat tiedostavat miten oppilaiden minäkuvaa tuetaan ja pyrkivät päivittäin toimimaan sen mukaisesti koulun arjessa. Tutkielmamme tarjoaa keinoja opettajille ja muille kasvattajille oppilaan minäkuvan tukemiseen.