Demokratiasta ja demokratiakasvatuksesta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää mitä tarkoitetaan käsitteillä demokratia, kansalaisuus sekä demokratiakasvatus. Demokratiakasvatusta, sen tarvetta ja toteuttamistapoja tarkastellaan eri kasvatusfilosofien esittämien näkemysten valossa. Tätä kautta hahmotetaan kuvaa siitä, mitä demokratia on ja miten kansalaisten osallistumista ja kasvamista siihen voidaan tukea. Suomalaisen 2000-luvun koulutuspoliittisen keskustelun tarkastelun tarkoituksena on saada kuva siitä, miten Suomessa ymmärretään demokratiakäsitys ja miten demokratiakasvatusta tällä hetkellä Suomessa toteutetaan, miten sitä aiotaan jatkossa toteuttaa ja miten se suhteutuu eri kasvatusfilosofien esittämiin näkemyksiin demokratiakasvatuksesta.

Työn aluksi tutustutaan demokratia-käsitteeseen. Tätä kautta lukijalle hahmottuu kuva demokratiasta kansanvaltana. Tämä onkin käsitteen etymologinen tarkoitus, joka selviää pelkästään hajottamalla sana alkujuureensa, Kreikan kieleen, jossa demos tarkoittaa kansaa sekä kratos valtaa. Työssä tutustutaan neljään demokratiamalliin, joiden kautta lukija saa kuvan, miten ja minkälaiseen tarkoitukseen demokratiaa on maailmassa käytetty. Lisäksi demokratian osalta tutustutaan kahteen sen yleisimpään järjestämistapaan, avoimeen ja edustukselliseen demokratiaan sekä näiden etuihin.

Kansalaisuus-käsite on demokratian kautta myös oleellista selvittää. Mitä tarkoitetaan kansalla ja kenelle demokratiassa valta kuuluu. Tarkastelu aloitetaan kansalaisuus-käsitteen historian tarkastelulla, josta edetään moderniin kansalaisuuteen. Kansalaisuuden tarkastelun lopuksi tutustutaan demokratian toimivuuden ja uskottavuuden kautta merkittäviin kansalaisuuden malleihin, aktiiviseen ja passiiviseen kansalaisuuteen.

Tutkielman kolmas oleellinen käsite on demokratiakasvatus. Tätä käsitettä lähestytään tarkastelemalla aluksi sen kasvatustieteellistä kontekstia. Onko demokratiakasvatus kasvatusta, sivistystä vai sosialisaatiota. Tämän jälkeen tutustutaan eri kasvatusfilosofien näkemyksiin demokratiakasvatuksen tarpeesta. Tarkastelun keskipisteessä on varsinkin kriittinen teoria ja sen edustajat. Kriittistä teoriaa voidaan pitää yhteiskuntakriittisenä ja sen yksi oleellinen tavoite on saada yhteiskunnassa aikaiseksi muutos vastustaen kapitalismia ja lisäämällä demokratiaa. Kriittisen teorian osalta tarkastelun alla on niin mannermaisen kriittisen teorian edustajia kuin amerikkalaisen kriittisen teorian edustajia. Vertailupinnan muodostumiseksi mukaan on otettu myös muiden kasvatustieteenalojen edustajia, jotka ovat käsitelleet työssään demokratiaa ja demokratiakasvatusta. Demokratiakasvatuksen tarpeen tarkastelun jälkeen selvitetään miten, edellä mainitut kasvatusfilosofit ovat nähneet demokratiakasvatuksen parhaiten toteutettavan. Luokittelussa on hyödynnetty Gert Biestan luokittelua kasvatuksesta demokratiaa varten sekä kasvatuksesta demokratian kautta. Tätä luokittelua on täydennetty vaihtoehtoisilla malleilla, jotta edellisistä malleista vahvasti poikkeavat Jacques Rancièren sekä Hannah Arendtin mallit on saatu sisällytettyä mukaan tarkasteluun.

Ennen kuin voidaan tarkastella suomalaista 2000-luvun koulutuspoliittista keskustelua, hahmotetaan kuvaa, demokratiaindikaattoreiden antaman tiedon avulla, suomalaisen demokratian nykytilanteesta. Tämän jälkeen aletaan tarkastella demokratiakasvatuksen käsittelyä suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa 2000-luvulla. Tarkastelun alla on suomalaista koulutuspolitiikkaa olennaisesti ohjaavat asiakirjat. Tätä kautta hahmotetaan kuvaa, miten demokratiakasvatus on suomalaisessa kontekstissa nähty. Kenellä koetaan olevan vastuu sen järjestämisestä ja miten demokratiaa tukevaa kasvatusta parhaiten voidaan järjestää.