Seinäjoen Tiilikallion kulta-aiheen geologia, mineralogia ja geokemia
Tuovinen, Lauri (2013-05-31)
L. Tuovinen
31.05.2013
© 2013 Lauri Tuovinen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201306011431
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201306011431
Tiivistelmä
Seinäjoen ympäristöstä tunnetaan useita orogeenisia kulta-aiheita, joihin liittyy antimonin rikastumista. Yksi niistä on Peräseinäjoella sijaitseva Tiilikallion esiintymä. Tämän työn aiheena oli tutkia Tiilikallion geologiaa, sitä ympäröiviä syväkiviä sekä kullan esiintymistä mineralisaatiossa. Teoreettisena taustana tarkasteltiin orogeenisia kultamalmeja yleisesti sekä Suomen ja Seinäjoen alueen esiintymiä lähemmin.
Tiilikallio sijaitsee Pohjanmaan liuskejakson ja Keski-Suomen granitoidikompleksin rajaseudulla. Liuskejakson tuffiitteihin ja kiilleliuskeisiin on tunkeutunut kerrosjuoni, joka koostuu kemialtaan ja asultaan vaihtelevasta sarvivälke- ja plagioklaasiporfyriitistä. Tiilikalliota ympäröivät Keski-Suomen granitoidikompleksiin kuuluvat granodioriitit ja graniitit. Kallioalueen läpi kulkee hiertovyöhyke, johon liittyy kvartsijuoniverkosto ja itse kulta-aihe. Syväkivet jakautuvat geokemian perusteella I- ja S- tyypin syväkiviin. Porfyriiteillä on hyvä kemiallinen vastaavuus Laakavuoren jakson vulkaniittien kanssa. Tuffiitit ja kiilleliuskeet luokittuvat kemialtaan selvästi vulkaanisiin ja sedimenttisiin kiviin.
Aineistona oli kirjoittajan vuosina 2011 ja 2012 tekemät kallioperäkartoitukset sekä syvä- ja käsikairauksella otetut kivinäytteet. Kivinäytteistä tehtiin kiillotettuja ohuthieitä, joita tutkittiin malmi- ja läpivalaisumikroskoopeilla sekä röntgenmikroanalysaattorilla (EPMA) kulta-aiheen mineralogian selvittämiseksi. Kokokivinäytteistä tehtiin myös pää- ja hivenkomponenttianalyysejä (XRF, ICP-AES ja ICP-MS) ja jalometallianalyysejä (GFAAS), joilla selvitettiin Tiilikallion geokemiaa.
Kulta-aiheen tärkein malmimineraali on arseenikiisu. Lisäksi siinä esiintyy mm. magneettikiisua, löllingiittiä, kuparikiisua, lyijyhohdetta, vismutti- ja telluurimineraaleja sekä metallista kultaa. Kultaa esiintyy seoksena hopean kanssa sulkeumina ja suotaumina arseenikiisussa sekä vismuttimineraalien yhteydessä. Sulfidien mineraalihilaan sitoutuneen refraktorisen kullan määrää tutkittiin mikroanalysaattorilla. Refraktorista kultaa oli keskimäärin 140 ppm. Metallista kultaa on muodostunut useissa eri vaiheissa. Mineralogian sekä kullan ja arseenin korrelaatiokertoimien perusteella merkittävä osa esiintymän kullasta on hilakultana lähinnä arseenikiisussa.
Tiilikallio sijaitsee Pohjanmaan liuskejakson ja Keski-Suomen granitoidikompleksin rajaseudulla. Liuskejakson tuffiitteihin ja kiilleliuskeisiin on tunkeutunut kerrosjuoni, joka koostuu kemialtaan ja asultaan vaihtelevasta sarvivälke- ja plagioklaasiporfyriitistä. Tiilikalliota ympäröivät Keski-Suomen granitoidikompleksiin kuuluvat granodioriitit ja graniitit. Kallioalueen läpi kulkee hiertovyöhyke, johon liittyy kvartsijuoniverkosto ja itse kulta-aihe. Syväkivet jakautuvat geokemian perusteella I- ja S- tyypin syväkiviin. Porfyriiteillä on hyvä kemiallinen vastaavuus Laakavuoren jakson vulkaniittien kanssa. Tuffiitit ja kiilleliuskeet luokittuvat kemialtaan selvästi vulkaanisiin ja sedimenttisiin kiviin.
Aineistona oli kirjoittajan vuosina 2011 ja 2012 tekemät kallioperäkartoitukset sekä syvä- ja käsikairauksella otetut kivinäytteet. Kivinäytteistä tehtiin kiillotettuja ohuthieitä, joita tutkittiin malmi- ja läpivalaisumikroskoopeilla sekä röntgenmikroanalysaattorilla (EPMA) kulta-aiheen mineralogian selvittämiseksi. Kokokivinäytteistä tehtiin myös pää- ja hivenkomponenttianalyysejä (XRF, ICP-AES ja ICP-MS) ja jalometallianalyysejä (GFAAS), joilla selvitettiin Tiilikallion geokemiaa.
Kulta-aiheen tärkein malmimineraali on arseenikiisu. Lisäksi siinä esiintyy mm. magneettikiisua, löllingiittiä, kuparikiisua, lyijyhohdetta, vismutti- ja telluurimineraaleja sekä metallista kultaa. Kultaa esiintyy seoksena hopean kanssa sulkeumina ja suotaumina arseenikiisussa sekä vismuttimineraalien yhteydessä. Sulfidien mineraalihilaan sitoutuneen refraktorisen kullan määrää tutkittiin mikroanalysaattorilla. Refraktorista kultaa oli keskimäärin 140 ppm. Metallista kultaa on muodostunut useissa eri vaiheissa. Mineralogian sekä kullan ja arseenin korrelaatiokertoimien perusteella merkittävä osa esiintymän kullasta on hilakultana lähinnä arseenikiisussa.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29998]