Viisi kertomusta elämästä lukivaikeuden ja musiikin kanssa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee lukivaikeuden (ts. lukihäiriön) suhdetta musiikin eri osa-alueisiin. Varsinaisten tutkimusongelmieni myötä pohdin sitä, miten lukivaikeus näyttäytyy kohdehenkilöideni elämässä suhteessa nuottien lukemis- ja kirjoituskykyyn tai muihin musiikinopiskelun osa-alueisiin, heijastuvatko usein lukivaikeuden yhteydessä ilmenevät motorisen koordinaation sekä spatiaalisen hahmotuskyvyn heikkoudet myös esimerkiksi instrumentin soittamiseen, sekä sitä, millaiset strategiat voisivat auttaa lukihäiriöistä musiikin harrastajaa. Tutkimusongelmiini kuului myös sen tarkastelu, miten lukivaikeus on otettu huomioon musiikkiopinnoissa.

Motiivini lähteä tutkimaan tätä aihetta pohjautui siihen, että lukivaikeuden ja musiikin suhdetta käsittelevää tutkimusta erityisesti Suomessa on tehty suhteellisen vähän. Aiheen tekee kiinnostavaksi myös se, että lukivaikeus on yleisin kaikista oppimisvaikeuksista, eikä siihen (musiikki)pedagogina voine olla törmäämättä. Tämän vuoksi niin lukivaikeudesta ilmiönä kuin sen oireista ja yhteyksistä esimerkiksi musiikin harrastamiseen tulisi olla enemmän tietoa. Olenkin suunnannut tämän tutkielmani erityisesti musiikin parissa toimiville opettajille, mutta uskon, että myös lukihäiriöiset musiikin harrastajat voivat saada tästä uutta tietoa.

Tutkin tätä aihetta empiirisen aineiston pohjalta, jonka keräämiseksi toteutin viisi lukihäiriöisen musiikin harrastajan tai ammattilaisen haastattelua. Tutkimukseni metodologinen lähestymistapa on narratiivinen, ja se sisältää jokaisen kohdehenkilön oman, henkilökohtaisen kertomuksen tämän elämästä lukivaikeuden ja musiikin kanssa. Aineistonkeruussa käyttämäni menetelmä oli teemahaastattelu, ja olen tarkastellut kohdehenkilöiden kertomuksista löytyneitä yhtäläisyyksiä haastatteluista nousseiden teemojen pohjalta. Reflektoin myös haastattelujen myötä ilmenneitä seikkoja jo olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen, joka toimi tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimusaineistoni analyysimenetelmä on näin ollen teoriasidonnainen.

Pro gradu -tutkielmani koostuu sekä teoreettisesta että empiirisestä osiosta. Teoreettisessa osiossa tarkastelen lukivaikeutta sekä yleisesti että sen suhdetta musiikin eri osa-alueisiin. Viimeksi mainitun yhteydessä luon pienen katsauksen myös opettajan pedagogisiin strategioihin. Empiirisessä osiossa esittelen käyttämäni tutkimusmetodit sekä haastateltujen viisi kertomusta, ja lopuksi vielä reflektoin näitä kahta osiota keskenään.

Tutkimukseni tulokset antoivat osviittaa siitä, että lukivaikeus heijastuu useisiin musiikin osa-alueisiin — siitä huolimatta, että sekä jokaisen kohdehenkilön musiikillinen että lukivaikeuteen liittyvä tausta oli sangen erilainen. Lukivaikeuden aiheuttamat hankaluudet musiikin suhteen heijastuivat nuottikirjoitukseen esimerkiksi niin, että nuottien lukeminen oli hidasta ja vaivalloista. Toisaalta eräällä tämä ongelma oli lieventynyt huomattavasti ahkeran harjoittelun myötä. Lukihäiriö ilmeni useilla kohdehenkilöillä myös vaikeutena ymmärtää musiikinteoreettisia käsitteitä. Motorisen koordinaation ja spatiaalisen hahmotuskyvyn heikkoudet kävivät ilmi jossakin määrin esimerkiksi rumpujensoiton tai rytmisen liikkumisen yhteydessä. Myös rytmien hahmotusvaikeudet tulivat esiin joidenkin haastateltujen kohdalla. Mitä tulee strategioiden käyttöön musiikkiharrastuksen yhteydessä, juuri kukaan kohdehenkilöistä ei ollut saanut opettajaltaan apua. Tämä johtui pääasiassa siitä, että opettaja ei ollut joko tiennyt lukivaikeudesta, ymmärtänyt sen yhteyttä musiikin harrastamiseen tai tällä ei yksinkertaisesti ollut keinoja oppilaan auttamiseksi. Toisaalta juuri kukaan kohdehenkilöistäni ei ollut itsekään ymmärtänyt lukivaikeuden mahdollista vaikutusta ilmenneisiin hankaluuksiin musiikkiopinnoissa, ja eräs oli alkanut tiedostaa asian vasta hiljattain.

Tutkielman teoreettinen ja empiirinen osuus olivat melko hyvin linjassa keskenään. Vaikka lukivaikeus ilmeni haastateltujen kohdalla hyvin monimuotoisesti, samankaltaisuuksia sen yhteydestä musiikkiin löytyi runsaasti. Tutkimuksen pohjalta voidaan siis vetää tiettyjä johtopäätöksiä, mutta lukivaikeuden tiedostaminen esimerkiksi soittotunneilla lienee vielä toistaiseksi hyvin vähäistä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös se mahdollisuus, että musiikin harrastaja ei välttämättä edes itse tiedosta lukivaikeuden ja musiikin mahdollista yhteyttä. Näin ollen jatkotutkimukset olisivat suotavia, jotta sekä lukivaikeuksien ymmärtäminen että tiedostaminen lisääntyisivät, erityisesti musiikkimaailmassa.