Narreja vai saarnamiehiä? : Bill Hicksin ja George Carlinin stand up -komedian yhteiskuntakritiikki Yhdysvalloissa vuosina 1980–1999
Suutari, Jussi (2013-08-14)
Suutari, Jussi
J. Suutari
14.08.2013
© 2013 Jussi Suutari. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201308151615
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201308151615
Tiivistelmä
Pro-gradu -tutkimukseni selvittää millä tavalla Yhdysvaltojen yhteiskunnalliset muutokset 1980–1990-luvuilla heijastuvat stand up -komiikkaan ja minkälaista kritiikkiä näitä muutoksia kohtaan esitettiin. Olen pääasiallisesti rajannut kritiikin kohteet koskettamaan merkittävimpiä historiallisia tapahtumia, poliittista ja kulttuurillista muutosta, sekä sitä millaisena Amerikka ja amerikkalaisuus on nähty näinä vuosikymmeninä. Rajasin tutkimukseni Bill Hicksiin ja George Carliniin, koska he edustavat aikakauden kriittisimpiä ääniä stand upin saralla, sekä ovat tunnustettuja koomikoita, jotka ovat vaikuttaneet paljon alan kehitykseen. Päälähteenä tutkimuksessani ovat Hicksin ja Carlinin videolle tallennetut esiintymiset, jotka on julkaistu myös dvd:llä. George Carlinin osalta Yktallenteet ovat osa HBO specials -sarjaa: Carlin at Carnegie (1982), Carlin on Campus (1984), Playin’ with Tour Head (1986), What Am I Doing in New Jersey (1988), Doin’ It Again (1990), Jammin’ in New York (1992) Back in Town (1996), ja You Are All Diseased (1999). Bill Hicksin osalta lähteenä olen käyttänyt seuraavia videotallenteita: Sane Man (1989), One Night Stand (1991), Relentless (1992) ja Revelations (1993). Tutkittavan aikakauden yhteiskunnalliset ja henkisen ilmapiirin muutokset Yhdysvalloissa, eivät jääneet huomaamatta historiaa tuntevilta ja omaa aikaansa seuraavilta koomikoilta. Sekä Hicksin että Carlinin kritiikissä on havaittavissa klassisen liberalismin kaiut, sekä huoli siitä mihin suuntaan Yhdysvallat on kansakuntana ajautumassa. Massamedian, markkinavoimien ja poliittisten päättäjien kolmikanta ei kuitenkaan ole viime kädessä syytettynä kaikesta pahasta, minkä tutkittavat koomikot näkevät maataan vaivaavan, vaan he asettavat syytettyjen penkille lopputuomiolle amerikkalaisen yksilön, joka heidän mielestään on antanut itsensä edellä mainittujen voimien vietäväksi. Perimmäisenä amerikkalaisena arvona nähdään siis edelleen yksilön vapaus ja sen tuoma vastuu. Osansa saavat myös media, markkinavoimat ja niiden talutusnuoraan koomikoiden mielestä valjastettu poliittinen päätöksenteko, uskonnollisen oikeiston nousu sekä ylikaupallistunut viihdeteollisuus. Molempien koomikoiden näkemysten mukaan kansalaisten kyky itsenäiseen kriittiseen ajatteluun on tietoisesti turrutettu ja heistä on tehty kuluttajia, joiden päätehtävänä on entisestään tukea kapean taloudellisen eliitin asemaa. Laajempi aatehistoriallinen tutkimus Yhdysvaltojen yhteiskunnallisista muutoksista viime vuosituhannen lopulla on ehdottoman tarpeellinen, jo pelkästään siitä syystä että suomenkielinen tutkimus tällä allalla koskien kyseistä maata on valitettavan vähäistä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [29907]