Toiminnan mielekkyys ryhmätoiminnan kontekstissa

Abstract

Kasvatuspsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkastelen ryhmäilmiötä toiminnan mielekkyyden näkökulmasta. Tutkielman keskiössä ja sen kantavana ajatuksena on yksilön toiminnan mielekkyys. Toimiessaan ryhmässä yksilöön kohdistetaan erilaisia normatiivisia yhdenmukaisuuden vaatimuksia ja yksilö joutuu kaiken aikaa säätelemään omaa toimintaansa ryhmässä toimintansa mielekkyyden ylläpitämiseksi. Yksilön toiminnan mielekkyys ei ole siten koskaan täysin ympäristöstä riippumaton persoonallinen ilmiö, vaan toteutuu suhteessa sosiaaliseen ympäristöönsä. Psykologisesti tulkittuna, yksilön toimiessa ryhmässä, ryhmä antaa ja toisaalta rajaa kaiken aikaa yksilön toiminnan mielekkyyden kokemiseen ja sen ylläpitämiseen avautuvia mahdollisuuksia. Pro gradu -tutkielmassa yksilön toiminnan mielekkyyden problematiikkaa ryhmätoiminnan kontekstissa lähestytään käsiteanalyyttisesti, sivistysteoreettisesti tulkitun Abraham Maslowin tarvehierarkkisen teorian näkökulmasta. Toiminnan mielekkyyden käsiteanalyysi muodostaa teoreettisen viitekehyksen, johon tukeutuen ryhmäilmiöön liittyvää pääosin sosiaalipsykologista lähdekirjallisuutta tarkastellaan. Tutkielman sisältää empiirisen osuuden, jonka tarkoituksena on selvittää, millainen faktoriratkaisu toiminnan mielekkyyden empiirisen tutkimusaineiston pohjalta muodostuu. Aineistonkeruumenetelmänä on strukturoitu kyselylomake. Aineistonkeruu toteutettiin anonyyminä webpropol-kyselynä Oulun yliopiston KT tiedekunnan opiskelijoilla lukuvuoden 2011–2012 aikana.

Pro gradu -tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1) Mistä yksilön toiminnan mielekkyyden kokemus muodostuu? 2) Millaisia mahdollisuuksia ryhmä tarjoaa ja miten ryhmä rajaa yksilön toiminnan mielekkyyden kokemista? 3) Millainen faktoriratkaisu empiirisen tutkimusaineiston pohjalta muodostuu ja onko lopullinen faktorimalli perusteltavissa toiminnan mielekkyyden käsiteanalyysin avulla. Tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia yhdistelemällä kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Menetelmällisesti kvalitatiivista tutkimusotetta edustaa toiminnan mielekkyyden -käsitteen yksilötason analyysi ja vastaavasti kvantitatiivista tutkimusotetta eksploratiivinen faktorianalyysi toiminnan mielekkyyden tutkimusaineistosta. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen voidaan tiivistetysti todeta, että ryhmätoiminnan kontekstissa inhimilliset tarpeet ja niihin liittyvät toiminnan motiivit, mannermaisen filosofian traditiosta kumpuavan sivistysteoreettisen orientaation yhtymäkohtineen, ovat kaiken aikaa läsnä muodostaen soveltuvin osin yksilön toiminnan mielekkyyden kokemisen perustan. Yksilön toiminnan mielekkyyden kokemus muodostuu yksilön inhimillisten tarpeiden tyydyttyessä, mikä mahdollistaa sisäisen tasapainotilan ylläpitämisen. Vastauksena toiseen tutkimuskysymykseen voidaan tiivistetysti esittää, että vaihtelevissa ryhmätilanteissa yksilö on aina jossain määrin alisteisessa asemassa joutuessaan sovittamaan omaa toimintaansa ryhmän normatiivisten vaatimusten mukaisesti. Se, millaisia mahdollisuuksia ryhmä tarjoaa ja toisaalta, miten ryhmä rajaa ryhmässä toimivien yksilöiden toiminnan mielekkyyden kokemisen mahdollisuuksia on ryhmän itsensä ratkaistavissa. Ryhmän tavoitteelliseen toimintaan pohjautuvien jaettujen merkityksenantojen siirtyessä yksilön sisäisiksi representaatioiksi ryhmän jäsenet itse, enemmän tai vähemmän tietoisesti, rajaavat yksilön toiminnan mielekkyyden kokemisen mahdollisuuksia ryhmässä. Vastauksena kolmanteen tutkimuskysymykseen voidaan tiivistetysti esittää, että exploratiivisen faktorianalyysin tuloksena lopulliseksi faktoriratkaisuksi saatiin viisi toiminnan mielekkyyden käsiteanalyysin pohjalta tulkittavissa olevaa yksilön toiminnan mielekkyyden dimensiota: 1) Yhteisöllisyyden ja liittymisen tarve, 2) Itsensä kehittämisen tarve, 3) Avoimuuden tarve, 4) Itsenäisyyden ja autonomian tarve, sekä 5) Arvostuksen tarve.

Tutkimuksen reliabiliteettia voidaan tutkielmassa ryhmäfaktorien F1–F4 osalta pitää riittävän korkeana Cronbachin alfan arvo > 0,6 ylittyessä. Spesifi faktorin F5 reliabiliteettiestimaattina voidaan käyttää ko. faktorille latautuneen yksittäisen muuttujan K6 kommunaliteettiarvoa 0,999 ts. prosenttiosuutta, jolla yksittäisen muuttujan vaihtelu tulee selitetyksi lopullisessa faktoriratkaisussa. Tutkielman sisäisen validiteetin osalta arvioitiin ensisijaisesti käsitevaliditeettia. Ryhmäfaktorin F2 osalta ei kaikilta osin onnistuttu mittaamaan sitä, mitä oli tarkoitus mitata tai sitten teoreettiset oletukset latenteista muuttujista ovat virheellisiä. Tutkielman ulkoisen validiteetin osalta tyydytään toteamaan, että tutkimustuloksista ei voida tehdä tilastollisia päätelmiä otoksesta perusjoukkoon, sillä otantaa ei satunnaistettu.