Mannerheimin lastensuojeluliiton Oulun osasto vuosina 1921–1938

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena on ollut selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton Oulun osaston toiminta alkaen sen perustamisesta vuonna 1921. Päätän tutkimukseni vuoteen 1938, koska Talvisota katkaisi osaston toiminnan seuraavana vuonna. Tarkastelen osaston perustamista ja sen toiminnan liikkeelle lähtöä. Selvitän myös miten osasto toimi käytännön tasolla, miten se hankki varat toimintaansa, ja keistä muodostui Oulun osaston johtokunta. Keskeistä tutkimuksessani ovat osaston perustamien neuvoloiden ja kouluhoitajien työ. Tutkin myös miten lastensuojeluliiton toiminta vaikutti pienten lasten ja koululaisten hyvinvointiin Oulussa.

Aineistona työssäni ovat Mannerheimin Lastensuojeluliiton Oulun osaston arkistolähteet, joista hyödyllisimmiksi osoittautuivat osaston- sekä terveyssisarten vuosikertomukset. Materiaalissa olevia aukkoja täydensin sanomalehtien Kalevan ja Kaiun kirjoituksilla osaston toiminnasta. Lisäksi löysin materiaalia tutkimukseeni Oulun kaupungin kansakoulujen vuosikertomuksista, joissa kuvattiin lastensuojeluliiton kouluhoitajien yhdessä koululääkärin kanssa tekemää työtä.

Pienten lasten säännölliset tarkastamiset ja neuvolatyö olivat uutta vielä 1920-luvun Suomessa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli ensimmäinen koko maan kattava lastensuojelutyötä tekevä yhdistys, joka pyrki kohottamaan maan lasten ja nuorten hyvinvointia. Erityisesti korkeaan imeväisyyskuolleisuuteen ja koululaisten heikkoon terveyden tilaan haluttiin vaikuttaa. Lastensuojeluliiton koulutetut terveyssisaret alkoivat työskennellä Oulussakin. Näitä terveyssisarten työn tuloksia kirjattiin hyvin pitkälle numerotiedoin ja taulukoin. Niinpä työssäni korostuu kvantitatiivinen tutkimus.

Lastensuojeluliiton Oulun osasto oli itsenäinen yhdistys, joka toimi kuitenkin liiton keskusjohdon luomien toimintakanavien mukaisesti. Oulun osaston johto koostui pääosin kaupungin yläluokkaan kuuluvista henkilöistä ja sen työn kohteena olivat kaupungin vähävaraiset lapsiperheet. Varat yhdistyksen toimintaan saatiin lahjoituksista, myyjäisistä ja jäsenmaksuista sekä kaupungilta. Oulun neuvolat ja kouluhoitajat saivat lapsia tarkastettavakseen ja hoidettavakseen ajan mittaan yhä suurempia määriä. Heidän työnsä tuloksena pienten lasten imeväiskuolleisuuden voi katsoa alentuneen kaupungissa. Myös koululasten hyvinvointi koululääkärin mukaan silminnähden parantui tehokkaamman kouluterveydenhuollon seurauksena.