Emotionaalisten kasvonilmeiden tunnistaminen asymmetrisessä sosiaalisessa koetilanteessa

Abstract

Tunteet, niiden ilmaisu ja ymmärtäminen ovat osa jokaista arkipäiväämme. Ilmaisemme tunteita koko kehollamme, mutta kasvojen ilmeet ovat erityisen tärkeä sosiaalisen informaation lähde. Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on selvittää kuinka ihmiset tunnistavat emootioita kasvonilmeistä. Kasvonilmeiden tunnistamisen tutkimusta on tehty laajalti (Adolphs, 2002). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin emootioiden tunnistamista asymmetrisessä sosiaalisessa tilanteessa, jossa koehenkilöt (N=23) katsoivat videoita affektiivisia kuvia katselevista kohdehenkilöistä. Kohenkilöiden tehtävänä oli arvioida kohdehenkilöiden emotionaalisten kasvojenilmeiden valenssia. Vastausvaihtoehdot olivat positiivinen, negatiivinen ja en osaa sanoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millä tavoin koehenkilöiden katse kohdistui kohdehenkilöiden kasvoille heidän katsellessa negatiivisia ja positiivisia kuvia, sekä millä tavoin fiksaatiot sijoittuvat kun koehenkilö arvioi kohdevideon valenssin oikein tai väärin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin oppivatko koehenkilöt arvioimaan kohdehenkilöiden kasvonilmeitä näiden katsoessa affektiivisia kuvia. Fiksaatioiden sijoittumiset ja määrät analysoitiiin Tobii 3.2- silmänliikkeiden rekisteröintijärjestelmällä.

Tutkimuksessa havaittiin positiivisia kuvia katselevan kohdehenkilön kasvoille suunnattujen fiksaatioiden olleen pidempiä kasvojen oikealle puolelle kuin kasvojen vasemmalle puolelle. Tulos on yllättävä, koska usein ihmisen tunnistaessa kasvoja, katse kiinnittyy pääosin kasvojen vasemmalle puolelle. Negatiiviset kohdevideot arvioitiin keskimääräisesti positiivisia paremmin, mutta fiksaatioiden kestoissa tai sijoittumisissa ei havaittu tilastollisia eroja. Kaikkia vastauksia, niin oikeita kuin vääriäkin, tarkasteltaessa havaittiin kasvojen vasemmalle puolelle sijoittuvan oikeaa puolta enemmän fiksaatioita. Myös pelkästään vääriä vastauksia tarkasteltaessa kasvojen vasemmalle puolelle sijoittui merkitsevästi enemmän fiksaatioita. Kokeen edetessä oikeiden arviointien prosentuaalinen osuus ei kasvanut. Toisin sanoen koehenkilöt eivät oppineet arvioimaan kohdehenkilöiden kasvoilla ilmenneitä emootioita.

Kasvonilmeiden tunnistamisen tutkimusta voidaan hyödyntää muun muassa terapia- ja ohjaustutkimuksessa, niiden kliinisissä sovelluksissa ja pedagogisten ratkaisujen kehittämisessä. Tieto toisen ihmisen kasvonilmeiden vaikutuksista yksilön toimintaan on tärkeää myös opettajien ja muiden ihmisten parissa toimivien ammattikuntien edustajille. Teknologian kehittyessä erilaiset videoneuvottelutilanteet tulevat arkipäiväiseksi työelämässä, jolloin tarvitsemme tutkimustietoa siitä kuinka ihminen tulkitsee emootioita kun arvioitavana ei ole koko kehon informaatiota. Myös erilaisten konenäön järjestelmien kehittämisessä tieto kasvonilmeiden tulkinnasta on tärkeää.