Liikuttava paikka : institutionalisoitumisen kahdet kasvot Oulun omaehtoisessa liikuntakulttuurissa

Abstract

Omaehtoinen liikuntakulttuuri on osa uutta postmodernia liikuntakulttuuria, jolle tyypillistä on pyrkimys irtaantua entisenlaisesta järjestöpohjaisesta liikuntakulttuurista sekä perinteisistä liikuntapaikoista ja -käsityksistä. On kuitenkin merkkejä siitä että institutionalisoituminen ulottaa vaikutuksensa myös omaehtoisiin liikuntamuotoihin. Tutkielman aiheena on, mitä vaikutuksia institutionalisoitumisella on omaehtoiselle liikuntakulttuurille Oulussa.

Tutkimuksen kohteena ovat omaehtoisten liikuntalajien oululaiset harrastajat. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää institutionalisoitumisen vaikutuksia näille lajeille sekä niiden harrastamismahdollisuuksille. Tarkoitus on myös selvittää, minkälaisia tuntemuksia institutionalisoituminen omaehtoisissa harrastajissa herättää sekä synnyttääkö tämä ohjaus vastakulttuurin piirteitä näiden lähtökohtaisesti vapaiden omaehtoisten lajien harrastajien keskuudessa. Tavoitteena on samalla myös tuottaa tilojen suunnittelijoille lisää tietoa omaehtoisen liikuntakulttuurin piirteistä ja luonteesta Oulussa. Tutkimusmenetelminä toimineet haastattelut ja havainnointi. Haastattelut on ensin litteroitu ja tämän jälkeen analysoitu sisällönanalyysin keinoin yhdistelemällä ja kategorisoimalla haastatteluaineistossa esiintyviä tutkimuskysymysten ja tavoitteen kannalta merkittäviä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.

Keskeisimpänä institutionalisoitumiseen liittyvänä tutkimustuloksena on, että institutionalisoituminen vaikuttaa omaehtoiseen liikuntakulttuuriin kahdella tapaa. Se ilmenee toisaalta omaehtoisten lajien harrastajien keskuudesta kumpuavan järjestäytymistarpeen kautta ja toisaalta näiden lähtökohtaisesti vapaina pidettävien omaehtoisten lajien tilallisen ohjaamisen kautta. Tutkimuksen tuloksena on myös, ettei kaikkien omaehtoisen liikuntakulttuurin harrastajien keskuudessa esiinny vastakulttuurin piirteitä liittyen lajien institutionalisoimiseen. Tutkimuksessa selvisi myös että omaehtoisia lajeja halutaan pääsääntöisesti tehdä muiden ihmisten keskuudessa lähellä muita kaupungin toimintoja ja elämää. Aineiston perusteella omaehtoisten lajien harrastajilla on toive monenlaisen harrastamisen mahdollistavasta, vapaasti käytössä olevasta ja käyttötarkoitukseltaan määrittelemättömästä julkisesta ulkotilasta. Julkisten tilojen suunnittelussa ja toteuttamisessa tulisi tämän tutkimuksen valossa pyrkiä tuottamaan monen erilaisen vapaa-ajanviettotavan mahdollistavia kaupunkitiloja.