Kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden 5–6-vuotiaiden lasten kerrontataidot

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia 5–6-vuotiaiden suomenkielisten kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden lasten kerrontataitoja. Kertomuksista arvioitiin kertomuksen sisältöä ja kertomuksen kielellistä rakennetta. Lisäksi tarkasteltiin näiden kahden välistä yhteyttä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kertomuksen sisältöä ja kielellistä rakennetta kahdessa eri tehtävätyypissä, tarinan luomisessa ja uudelleenkerronnassa, tuotetuissa kertomuksissa.

Koehenkilöinä tutkimuksessa oli 39 5–6-vuotiasta lasta. Kerrontataitoja tutkittiin MAIN: Multilingual Assessment Instrument for Narratives -arviointimenetelmällä. Menetelmässä on neljä kuudesta kuvasta koostuvaa kuvasarjaa, joilla arvioidaan tarinan luomista ja uudelleenkerrontaa. Lasten tuottamien kertomusten sisältö pisteytettiin kertomukseen sisältyneiden kertomuskieliopillisten kategorioiden perusteella ja kielellistä rakennetta tarkasteltiin kokonaissanamäärän ja eri sanojen määrän osalta.

Tutkimus osoitti, että 5–6-vuotiaat lapset kykenevät tuottamaan kertomukseensa joitakin sisällön kannalta keskeisiä elementtejä. Tähän ikäryhmään kuuluvilla lapsilla on kuitenkin vielä puutteita kertomuksen sisällön hallinnassa. Sekä kokonaissanamäärän että eri sanojen määrän yhteys kertomuksen sisältöön oli melko voimakas, joten näiden tulosten valossa kertomuksen sisällön ja kertomuksen kielellisen rakenteen välillä on olemassa yhteys. Kokonaissanamäärä ja eri sanojen määrä vaihtelivat suuresti koehenkilöiden välillä. Eri tehtävätyyppien välillä oli huomattavissa tilastollisesti merkitsevä ero kertomuksen sisällön ja kokonaissanamäärän osalta. Kertomukset olivat sisällöltään laadukkaampia ja kokonaissanamäärältään pidempiä uudelleenkerrontatehtävissä. Eri sanojen määrä ei eronnut merkittävästi eri tehtävätyyppien välillä.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että 5–6-vuotiailla lapsilla kerrontataidot ovat vielä kehittymässä. Tästä kertovat kertomusten sisällön pisteistä saadut tulokset, joiden mukaan koehenkilöiden kertomuksista puuttuu paljon sisällön kannalta keskeisiä elementtejä. Sekä sisällön että kielellisen rakenteen osalta yksilöiden välinen vaihtelu on tässä ikäryhmässä suurta. Suuri eri sanojen määrä ja kokonaissanamäärä näyttävät viittaavan siihen, että kertomus on myös sisällöltään hyvä. Uudelleenkerrontatehtävissä 5–6-vuotiailta voidaan odottaa pidempiä ja sisällöltään runsaampia kertomuksia kuin tarinan luomisen tehtävissä. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että kerrontataitoja arvioidessa tulisi käyttää useampia tehtävätyyppejä ja niitä tulee analysoida useammalla tasolla, jotta saadaan kokonaisvaltainen käsitys lapsen kerrontataidoista.