”mullon ne tärkeimmät mitä mä oon elämältä halunnu että..” : yksilön elämänhallinnan rakentuminen suhteessa minäkäsitykseen ja situaatioihin

Abstract

Elämäkertatutkimus on laadullista, yhteen henkilöön ja hänen elämäänsä keskittyvää tulkintaa, jossa tärkeässä keskiössä ovat yksilön kokemukset ja merkityksenannot. Näitä merkityksenantoja voidaan koettaa selvittää syvähermeneuttisesti suuntautuvalla Giorgin metodilla ja tulkinnalla, jossa yksilön merkityksenannot kertovat hänen kokemastaan ja tulkinnastaan kertoman ja kielen kautta. Psykologisen elämäkertatutkimuksen taustalla on siis vahvasti ymmärtävä ja hermeneuttinen psykologia.

Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on haastattelu ja haastatteluaineiston käsittelyllä ja tulkinnalla voidaan yrittää keskittyä tutkimuksen kiinnostuksen kohteena oleviin tutkimuskysymyksiin ja niihin vastaamiseen. Tutkimuskysymyksinä tässä tutkimuksessa ovat se, kuinka haastateltava kokee rakentaneensa elämänhallintaansa lapsuudesta tähän hetkeen eli varhaisaikuisuuteen ja millaisia vaikutuksia situaatioilla on hänen elämänhallintansa kokemuksiin.

Elämänhallinnan kokemuksen rakentumista on tarkasteltu kronologisesti lapsuudesta tähän päivään ja käsitys itsestä (minäkäsitys) näyttää olevan tärkeässä roolissa. Myös situaatiot, jotka vaihtelevat eri kohtaa elämässä, näyttäisivät määrittelevän elämänhallinnan kokemusta, ikään kuin vahvistavassa mielessä. Tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat elämänhallinnan, situaatioiden, minäkäsityksen ja kokemuksen käsitteiden avaaminen osana tulkintaa, että Erik H. Eriksonin psykososiaalinen kehitysteoria ja Lauri Rauhalan fenomenologis-eksistentiaalinen situationaalinen säätöpiiri tulkinnan apuna.

Tuloksista voi nähdä positiivisten ja myönteisten seikkojen kumuloitumisen, jossa myönteisyys, optimismi ja pystyvyys minäkäsityksessä tai hallittavuus ja ymmärrettävyys situaatioiden suhteen muodostavat vankan pohjan yksilön kokemukselle siitä, että elämä on hallittavissa ja jäsentynyt ajallinen kokonaisuus, jolla on mieli ja tarkoitus. Kokemukset ovat palautettavissa mieleen ja niitä kyetään reflektoimaan joustavasti, selkeästi ja loogisesti. Haastateltava on selvästi optimistinen ja valoisa selviytyjäluonne joka suhtautuu avoimesti ja positiivisesti sekä itseen että muihin ja ympäristöönsä. Tyytyväisyys ja itselle tärkeät arvot viitoittavat elämää näyttäen rakentavan onnellisuutta sekä tunnetta, että elämä kantaa ja sitä voi hallita tietyin osin oman toiminnan kautta. Toki haastateltava myös näyttää ymmärtävän, että elämässä on yllätyksiä, tapahtumia ja asioita, joihin ei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ollen näin realistinen, mutta siten, ettei huomista murehdita liikaa tai elämäniloa sammuttavasti.